Ero sivun ”John Gould” versioiden välillä

[[Charles Darwin]] esitteli [[Galapagos]]-saarilta tuomansa lintu- ja nisäkäskokoelman ''Geologia Society of London''in kokouksessa 4. tammikuuta 1837, ja linnut annettiin Gouldille määritettäviksi. Darwin arveli näytteiden olevan mustarastaita, käpylintuja ja peippoja. Gould esitteli tutkimustuloksensa jo seuraavassa kokouksessa 10. tammikuuta, ja esitti, että linnut olivat sarja maapeippoja, jotka olivat niin eriskummallisia, että ne muodostivat kokonaan uuden 12 lajin linturyhmän "''a series of ground Finches which are so peculiar" ... "an entirely new group, containing 12 species''" (lainaus). Tämä tarina oli sanomalehdissä. Maaliskuussa Darwin tapasi Gouldin uudelleen, ja sai kuulla, että hänen Galapagoksen peukaloisensa olikin eräs peippolaji, ja että [[matkija]]t, jotka hän oli nimiöinyt saarella, olivatkin eri lajeja ennemmin kuin muunnelmia samasta lajista, ja niillä oli sukulaisia Etelä-Amerikan mantereella. Jälkeenpäin Gould havaitsi, että eräs pienempi eteläinen [[nandu]], joka oli pelastunut jouluaterialta, olikin aivan eri lajia, jolle hän antoi nimen ''Rhea darwinii''. Darwin ei ollut vaivautunut nimiöimään peippojaan, mutta onneksi retkikunnan muut jäsenet olivat olleet tunnollisempia. Hän etsi kapteeni [[Robert FitzRoy]]n ja miehistön keräämät näytteet ja pystyi toteennäyttämään, että lajit olivat ainutkertaisia Galapagossaarilla, mikä oli tärkeä askel hänen [[evoluutioteoria]]nsa kehittelyssä. Gouldin työ lintujen parissa julkaistiin Darwinin 5-osaisessa teoksessa ''The Zoology of the Voyage of H.M.S. Beagle Under the Command of Captain Fitzroy, R.N., during the Years 1832 to 1836'' (1838–1842).▼

1838 Gouldin pariskunta purjehti [[Australia]]an tarkoituksenaan tutkia mantereen lintuja ja julkaista ensimmäisenä laaja aihetta käsittelevä teos. Heidän mukanaan seurasi keräilijä John Gilbert. He saapuivat [[Tasmania]]an syyskuussa, jossa keräsivät näytteitä. Helmikuussa 1839 Gould purjehti [[Sydney]]hin jättäen raskaana olevan vaimonsa kuvernööri Franklinin luokse, ja tutustui Yarrundin ympäristöön. Hän palasi Tasmaniaan huhtikuussa poikansa syntymän aikoihin. Toukokuussa hän purjehti [[Adelaide]]en ja tutki [[Murray River]]in ja [[Mount Lofty]]n seutuja. Gouldit palasivat Englantiin 1840.▼

Australianmatkan tuloksena syntyi ''The Birds of Australia'' (1840–1848). Se sisälsi 600 piirrosta 7 osassa, joista 328 oli tieteelle uusia ja jotka Gould nimesi. Hän julkaisi myös nisäkäskirjallisuutta ''A Monograph of the Macropodidae, or Family of Kangaroos (1841–1842)'' ja ''The Mammals of Australia (1849–1861)''.▼

Elisabteh Gould kuoli 1841, minkä jälkeen Gouldin teoksia kuvittivat useat taiteilijat, muun muassa Henry Constantine Richter ja Joseph Wolf.▼

Koko ammattilaisikänsä Gould oli kiinnostunut [[kolibrit|kolibreista]] ja hän keräsi 320 lajin kokoelman, jonka hän toi näytteille 1851. Golud ei ollut vielä koskaan nähnyt elävää kolibria. Toukokuussa 1857 hän matkusti [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]], ja Philadelphiassa hän lopulta näki ensimmäisen kolibrinsa, [[rubiinikurkkukolibri]]n. Hän jatkoi matkaansa Washington D.C., missä hän havaitsi suuren määrän kolibreja Capitolin puutarhoissa. Gould yritti tuoda eläviä kolibreja Englantiin, mutta ne elivät korkeintaan 2 kuukautta. Hän julkaisi ''Monograph of Trochilidae'' 1861.▼