'''Kansalaisluottamus''' ([[Ruotsin kieli{{k-sv|ruotsiksi]] ''medborgerligt förtroende''}}) oli aikaisemmin Suomen laissa tunnettu käsite, joka mahdollisti ihmisen osallistumisen muun muassa poliittiseen toimintaan. Vuoden 1889/1894 [[rikoslaki|rikoslain]] nojalla voitiin syytetty tuomita lisärangaistuksena myös määräaikaiseen, 1 - –15 vuotta kestävään, kansalaisluottamuksen menetykseen. Kansalaisluottamuksen menettänyt henkilö ei ollut vaalikelpoinen kunnallisissa tai valtiollisissa vaaleissa, eikä voinut toimia todistajana eikä toisen henkilön asiamiehenä oikeudessa. Lisäksi henkilö joka oli menettänyt kansalaisluottamuksensa ei voinut käydä kauppaa eikä harjoittaa erinäisiä elinkeinoja eikä voinut tulla valituksi lautakuntiin tai yhdistyksien hallituksiin.
