Versio 29. maaliskuuta 2007 kello 13.00 muokkaa Kippari10 (keskustelu \| muokkaukset) 16 347 muokkausta pEi muokkausyhteenvetoa ← Vanhempi muutos		Versio 29. maaliskuuta 2007 kello 13.01 muokkaa kumoa Kippari10 (keskustelu \| muokkaukset) 16 347 muokkausta p →‎Perinteinen keulapotkuri Uudempi muutos →
Rivi 20: Vuonna 1976 valmistui viimeinen kahdella keulapotkurilla varustettu jäänmurtaja, [[Sisu_%28j%C3%A4%C3%A4nmurtaja%29\|Sisu]]. Jäänmurtajissa keulapotkureita on korvattu [[~~jäänmurtaja Otso~~/Otso_%28j%C3%A4%C3%A4nmurtaja%29\|Otso]]sta alkaen ilmahuuhtelulla ja sittemmin myös ns. tärinäherättimellä, joka on yksinkertaisesti laivan keulakannelle sijoitettu noin viiden tonnin painoinen pyörivä epäkesko. Tähän menetelmään liitettiin hiukan myöhemmin ns. irtokeula, eli jäänmurtajaksi muutettu [[hinaaja]] varustettiin erillisellä muutaman metrin leveämmällä keulakappaleella, jossa oli tärinäherätin ja ilmakuplahuuhtelu; menetelmää kokeilivat ensin saksalaiset yhdessä koealuksessa, jonka ensimmäinen koematka Suomen vesille päättyi pahoja vaurioita tuottaneeseen sähkötulipaloon Merenkurkussa; toinen yritys vuotta myöhemmin olikin menestys. Sittemmin Suomessa rakennettiin erillinen vastaava keulakappale, jota joku voimakas hinaaja työnsi. Menetelmä tuotti hyvin leveän ja puhtaan rännin, ja sitä käytettiin pääasiassa [[Saimaa]]lla. Jostain syystä menetelmä kuitenkin hylättiin uusien monitoimimurtajien valmistuessa. Irrallinen keulakappale makasi muutamia vuosia Hietalahden rannassa, kunnes vietiin pois.

Ero sivun ”Keulapotkuri” versioiden välillä