Ero sivun ”Reininkulta” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
tarkennusta yms.
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 2:
[[Kuva:Giants and Freia.jpg|thumb|200px|Jättiläiset vangitsevat [[Freia]]n. Arthur Rackhamin kuvitusta vuoden 1910 Wagnerin Reininkultaan.]]
 
'''Reininkulta''' ({{k-de|Das Rheingold}}) on [[Richard Wagner]]in yksinäytöksinen [[ooppera]]. Sen ensiesitys oli [[München]]issä [[1869]]. Richard Wagner aloitti tämän oopperan tekemisen ollessaan maanpaossa [[Sveitsi]]ssä [[1853]] saatuaan idean [[Nibelungin sormus (oopperat)|Nibelungin sormukseen]] 1848. Richard Wagner kirjoitti ja sävelsi Reininkullan vuodessa, mutta ooppera sai ensiesityksensä vasta 15 vuotta myöhemmin. Reininkulta on ensimmäinen osa [[Nibelungin sormus|Nibelungin sormuksesta]]. Se on huomattavasti lyhyempi kuin sarjan myöhemmät osat ollen pituudeltaan noin kaksi ja puoli tuntia.
 
==Synopsi==
Rivi 16:
Alberichin valtakunnassa nibelung-kääpiöt kaivavat kultahippuja hänelle Alberichin Reininkullasta takoman sormuksen vallan alla. Kun muut kaivavat kultaa, Alberich komentaa veljeään Mimea tekemään taikakypärän, Tarnhelmin jolla voisi tehdä itsensä näkymättömäksi ja muuttumaan miksi tahansa. Kun kypärä on valmis, Alberich pieksee puolustuskyvyttömän veljensä ja lähtee orjuuttamaan muita (Totelkaa nibelungien herraa!). Wotan ja Loge saapuvat paikalle ja tapaavat vaikeroivan Mimen, joka kantelee heille Alberichista ja kuinka hän oli usuttanut sormuksen avulla kansansa ja Mimen pakkotyöhön. Jumalat lupaavat Mimelle, että he vapauttavat nibelungit orjuudesta. Alberich saapuu paikalle, jumalakaksikko kysyy, pystyisikö hän muuttamaan itsensä isoksi olioksi taikakypäränsä avulla, Alberich muuttaa itsensä jättiläiskäärmeeksi, sitten kysyvät pystyisikö hän muuttamaan itsensä joksikin pieneksi. Alberich muuttaa itsensä rupikonnaksi,silloin jumalat vangitsevat hänet, ja vievät tämän mukanaan maan pinnalle.
 
===Neljäs kohtaus===
Maan pinnalla Wotan ja Loge sanovat Alberichille, että tämän on annettava vapautensa pantiksi kultahippuaarteensa, (Jonka Alberich saa Siegfriedissä takaisin) Tarnhelmin ja sormuksen.
Alberich sanoo kiukkuisena, että he ovat aivan yhtä paljon varkaita kuin hänkin, mutta se ei estä Wotania riuhtaisemasta sormusta Alberichilta. Alberich kiroaa raivoissaan sormuksen (Nytkö olen vapaa, todella vapaa?). Kun jumalat ovat palanneet takaisin, jättiläiset suostuvat palauttamaan Freian Alberichin kulta-aarretta vain jos se ylettyy Freain pituuteen asti. Jumalat kasaavat valtavan kultakasan Freian eteen, kulta riittää reilusti, mutta silti Fasolt näkee vielä häivähdyksen Freian hiuksista, Tarnhelm-kypärän on ne verhottava, vielä Fasolt näkee Freian silmän loisteen, sormuksen on se peitettävä mutta Wotan ei suostu antamaan sormusta, ("Jätä minut rauhaan, sormusta en luovuta!) mutta silloin maan jumalatar Erda saapuu paikalle ja varoittaa Wotania,että kirottu sormus aiheuttaisi tuhon jumalille (Varo, Wotan, varo!) Erda katoaa ja Wotan suostuu antamaan sormuksenkin. Jättiläiset kiistelevät sormuksesta, kunnes Fafner tappaa Fasoltin ja ottaa kullan, sormuksen ja Tarnhelmin mukaansa. Kirous on näyttänyt voimansa, Donner karkottaa usvan (Heda, heda, hedo!) ja Froh luo sateenkaarisillan jättiläisten rakentamaan linnoitukseen, jonka nimeksi Wotan antaa Valhalla. Kukaan ei kuule Reinintyttärien valitusta Reininkullan perään.