Versio 27. maaliskuuta 2007 kello 21.44 muokkaa Fcrbdbhbtrdvhxverzhglkhmnufkybvcgrfvd (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 379 muokkausta pEi muokkausyhteenvetoa ← Vanhempi muutos		Versio 27. maaliskuuta 2007 kello 21.56 muokkaa kumoa Birit (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 810 muokkausta pEi muokkausyhteenvetoa Uudempi muutos →
Rivi 1: '''Erämaa''' on nykykielessä asumaton alue, esimerkiksi autiomaa tai metsä. '''Eränkäynti''' on tällaisen alueen virkistyskäyttöä. [[Suomi\|Suomessa]] erämaalla tarkoitetaan nykyisin vähintään kahdeksan kilometrin päässä tiestä olevaa aluetta, jolla ei ole pysyvää asutusta. Vanhassa merkityksessä erämaa oli sama kuin '''nautinta-alue''', eli alue, johon jollain maanviljelijä-yhteisöllä oli vakiintunut eränkäyntioikeus eli nautintaoikeus. Eränkäyntioikeus tarkoitti oikeutta metsästää, kalastaa, ja kasketa aluetta; toisin sanoen oikeutta alueen luonnonvaroihin. Eränkäyntioikeus tarkoitti myös oikeutta verottaa alueen mahdollista metsästäjä- ja kalastajaväestöä, joita usein kutsuttiin [[Lappalainen ~~(nimityksen historia)~~\|lappalaisiksi]]. Eränkäyntioikeudet oli jaettu ja sovittu eri yhteisöjen kesken. Mitä lähempänä yhteisön omaa asuinaluetta eli [[rintamaa]]ta erämaan osa sijaitsi, sitä vakiintuneemmat sen rajat ilmeisesti olivat. Pohjoisessa [[Lappi\|Lapissa]] erämaat olivat usein vain epämääräisesti rajautuneet, ja useat eri ryhmät saattoivat verottaa samoja lapinkyliä. Joskus on arveltu [[lapinraunio]]iden olevan erämaiden merkkejä tai eränkävijöiden hautoja, tosin nykyisin niitä pidetään pikemminkin paikallisen väen hautoina. ===Nautinta-oikeuksista maanomistukseen ja jokamiehenoikeuksiin===

Ero sivun ”Erämaa” versioiden välillä