Ero sivun ”Konstantin Päts” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Luokka-linkkejä lisää |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 55:
Viron hallitus taipui uhkavaatimukseen muutamassa tunnissa Latvian ja Liettuan tapaan, mille vastaanvanlainen uhkavaatimus oli esitetty jo aiemmin. Leningradin sotilaspiirin päällikkö [[armeijakenraali]] [[Kirill Meretskov]] ilmoitti [[Narva]]an [[17. kesäkuuta]] kutsutulle Viron puolustusvoimien ylipäällikkö [[Johan Laidoner]]ille, että tämän on allekirjoitettava määräys, mikä sallii viiden neuvostoliittolaisen divisioonan tulon Viron alueelle. Laidoner allekirjoitti ja kahdessa päivässä Viroon tuli noin 90 000 neuvostoliittolaista sotilasta.
[[16. kesäkuuta]] jätti Uluotsin hallitus eronanomuksensa, mikä jatkoi Pätsin pyynnöstä [[toimitusministeristö]]nä siksi, kunnes uusi hallitus olisi muodostettu. Leningradin puoluejohtaja [[Andrei Ždanov]] tuli [[19. kesäkuuta]] Tallinnaan ja ryhtyi Neuvostoliiton Tallinnan suurlähestystössä kokoamaan virolaisten vasemmistososialistien kanssa uuden hallituksen ministerilistaa. Pääministeriksi Ždanov halusi hermolääkäri [[Johannes Vares|Johannes Vareksen]]. [[21. kesäkuuta]] Päts nimitti uuden hallituksen, minkä pääministerinä oli Vares, varapääministerinä Tarton yliopiston historian professori [[Hans Kruus]], ulkoasiainministerinä opettaja ja kirjailija [[Nigol Andresen]] sekä opetusministerinä kansallisesti kuuluisa kirjailija [[Johannes Semper]]. Yksikään Vareksen hallituksen jäsenistä ei ollut kommunisti ja osalle hallituksen jäsenistä nimitys ministeriksi tuli yllätyksenä.
Vares ilmoitti hallituksen järjestävän uudet vaalit edustuksellisuuden palauttamiseksi, kieltävänsä kansalle vihamieliset järjestöt sekä puhdistavan valtiokoneiston rikollisista. Muutoin hallitus esiintyi sovinnollisesti korostaen yhteiskuntarauhaa ja sitä, ettei hallitus perusta neuvostovaltaa, vaikka toimeenpanee uudistuksia.
| |||