Ero sivun ”Vainajien palvonta” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p +interwiki fr |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Vainajien palvonta''' on uskonnollinen riitti, joka perustuu siihen käsitykseen, että edesmenneillä on yli-inhimillisiä voimia. Kaikissa kulttuureissa on [[rituaali|rituaaleja]] joilla kunnioitetaan kuolleiden omaisten muistoa, mutta tämä ei ole sama asia kuin vainajien palvominen. Palvominen pitää sisällään samantapaisten odotusten kohdistamista vainajiin, joita toisissa tilanteissa kohdistetaan jumaliin, enkeleihin tai pyhimyksiin. Vaikka vainajien palvonta ei ole osa kaikkia uskontoja, sitä esiintyy hyvin eri tasoilla olevissa kulttuureissa.
Tyypillisiä vainajien palvontaan liittyviä menoja on tarve-esineiden (ruoan, viinan, rahan) tuominen vainajalle käytettäväksi tuonpuoleisessa. Usein palvotusta vainajasta tuli lopulta [[jumala]] tai [[haltija]], kun unohtui hänen olleen joskus ihminen.
==Suomessa==
Suomessa vainajien palvonta on ollut osa muinaisuskoa, mutta hävisi kristinuskon tultua varsinkin Länsi-Suomesta. Ortodoksinen kirkko suhtautui ehkä suopeammin vainajien kunnioittamiseen, ja karjalaisilla on ollut pitkään tapana viedä hautausmaalle riisiä ja viinaryyppy.▼
Suomessa vainajien palvonta on ollut osa [[suomalainen muinaisusko|muinaisusko]]a. Vainajien sieluja on kutsuttu esimerkiksi [[syntyinen|syntyisiksi]], [[omakuntainen|omakuntaisiksi]] tai [[luonto|luonnoiksi]]. Vainajille uhrattiin ja heiltä pyydettiin apua ongelmiin. Luonto oli ihmisen henkilökohtainen [[suojelushaltija]]. Luontoa saatettiin pitää suvun kantavanhempana. Kansantarinoissa on säilynyt kuvauksia matkoista vainajien maahan [[Tuonela]]an kuolleiden ikiviisautta hakemaan.
▲
[[Luokka:Uskonto]]
| |||