Ero sivun ”Viuhka” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 2:
'''Viuhka''' on käsissä pideltävä pienehkö esine, jonka alkuperäinen tarkoitus on ollut vilvoitella kuumuutta vastaan ja hätistellä hyönteisiä. Itämailla viuhkaa on käytetty myös arvoaseman ilmaisijana. Viuhkana käytettiin jo muinaisessa Egyptissä esimerkiksi [[palmu]]n lehtiä. Kreikkalaiset käyttivät itämailta omaksuttuja suuria varrellisia löyhyttimiä. He käyttivät, kuten myös roomalaiset, riikinkukon sulista valmistettuja viuhkoja. Keskiajalla kirkoissa käytettiin ''flabellum''eina tunnettuja viuhkoja hyönteisten karkoittamiseksi. Ne oli valmisettu pergamentista, sulista tai puusta. 1500-luvulla alettiin suosia strutsin tai riikinkukon sulista valmistettuja viuhkoja. Niiden jalokivin koristeltu varsi oli kallisarvoista kultasepäntyötä.
Viuhkat voidaan jakaa rakenteeltaan kahteen lajiin. Yleisin on kokoontaitettava laskosviuhka, jota on Japanissa ja Kiinassa käytetty jo 900-luvulta lähtien. Se kulkeutui idänkaupan myötä Eurooppaan keskiajan lopulla. Tällainen viuhka oli hyvin suosittu Ranskan hoveissa, joissa sekä miehet että naiset suojautuivat sillä auringon paisteelta ja takkatulen loimotukselta. Valtaosa näistä viuhkoista tuotiin Japanista ja Kiinasta kunnes vuonna 1678 Pariisiin perustettiin viuhkantekijöiden ammattikunta. 1700-luvulla viuhkasta tuli naisen asuun kuuluva muodikas asuste. Muodoltaan lapiota muistuttavaa "varjostinviuhkaa" ei voida taitella kokoon. Laskosviuhka on valmistettu säleistä ja laskostetusta varjostimesta. Puolipyöreä varjostin valmistettiin paperista, silkistä tai pergamentista ja se koristeltiin peitevärimaalauksella. Säleet olivat yleensä norsun- tai kilpikonnanluuta, bambua tai puuta. Ne koristeltiin kaiverruksin, lävistyskuvioin sekä kulta- tai hopeaupotuksin. Arvokkaimmat viuhkat oli tunnettujen taiteilijoiden maalamia. Ranskan vallankumouksen jälkeen viuhkan käyttö levisi kaikkiin kansankerroksiin. Empirekaudella suosittiin paljetein koristeltuja pitsimäisiä läpikuvioisia luuviuhkoja. Viuhkoja alettiin valmistaa suuria määriä teollisesti 1800-luvun puolivälissä jolloin ne menettivät siroutensa. Teollisesti valmistetut viuhkat olivat puusäleisiä räikeäkuvioisia kangas-, pitsi- tai paperiviuhkoja.
Euroopassa viuhkaa käytettiin 1600-1800 -luvuilla vilvoittelun ohella myös viestimisvälineenä. Sen aikaisen etiketin mukaan nuorten miesten ja naisten välinen kommunikointi oli rajattua ja kontrolloitua. Samoihin aikoihin Japanissa niin sanotuilla punaisten lyhtyjen alueilla kulkeva mies tai nainen suojasi usein kasvonsa ehkäistääksen tunnistamisen .
| |||