Versio 20. maaliskuuta 2007 kello 18.34 muokkaa JannE (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 44 881 muokkausta p typo ← Vanhempi muutos		Versio 20. maaliskuuta 2007 kello 18.35 muokkaa kumoa JannE (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 44 881 muokkausta p typo Uudempi muutos →
Rivi 7: Šamilin aikoina [[Kaukasia]]n muslimikansat olivat sodassa Venäjän kanssa. [[Iivana Julma]]n ajoista lähtien Venäjä oli laajentunut Kaukasusta kohti ja valloitti alueen [[Osmanien valtakunta\|Osmanien valtakunnalta]]. Dagenstan oli joutunut Venäjän haltuun [[Persia]]lta [[1813]]. Muslimit tunsivat elämäntapansa uhatuksi, ja julistivat pyhän sodan venäläisiä vastaan. Joukkojen johtajana oli tuolloin mullah [[Ghazi Muhammad\|Ghāzī Muḥammad]]. Šahil oli Ghazin ~~lapsuudenystäväjä~~lapsuudenystävä, ja hänestä tuli hänen oppilaansa. Ghazi kuoli taistelussa [[1832]] ja hänen seuraajansa Gamzat Bekin surmasivat hänen omat miehensä. Šamil valittiin [[1834]] Dagenstanin kolmanneksi imaamiksi ja vastarinnan johtajaksi. Hän tuli tunnetuksi nimellä al-Imam al-Azam, koko Kaukasian johtaja. Hän perusti Kaukasiaan ensimmäisen jonkinlaisen paikallisen valtakunnan. Aikaisemmin kaikki kylät olivat olleet käytännössä riippumattomia. Šamil laajensi dagenstani- ja tšetšeenijoukkoja ja voitti monia taisteluja venäläisiä vastaan vuoteen [[1859]] asti. Hän käytti tehokkaasti sissitaktiikoita. Venäjä aloitti uuden sotaretken [[1838]], vaikka kapinallisten päätukikohta Ahulgo valloitettiin, Šamilia ei saatu kiinni. Vuonna [[1857]] venäläiset päättivät päästä eroon Šamilista, jonka maine oli levinnyt [[Länsi-Eurooppa]]an asti, ja joka oli saavuttanut legendan maineen paikallisten joukossa. Suuri ja hyvinvarustettu armeija valtasi Šamilin linnoituksen Vedenossa huhtikuussa [[1859]] ja hän piiritettiin joukkoineen Ghunibissa. Elokuun 25. ([[6. syyskuuta]] uutta lukua) Šamil tunnusti vastarinnan toivottomuuden ja antautui. Tämä päätti myös Kaukasian vuoristolaisten muun vastarinnan. Šamil vietiin [[Pietari (kaupunki)\|Pietariin]] keisari [[Aleksanteri II (Venäjä)\|Aleksanteri II:n]] nähtäväksi ja ~~karkottettiin~~karkotettiin Kalugaan, [[Moskova]]n eteläpuolelle. Vuonna [[1869]] hän sai keisarilta luvan pyhiinvaellukseen [[Mekka]]an, jonne hän matkusti [[Konstantinopoli]]n kautta. Hän kuoli [[Medina]]ssa [[1871]] ja haudattiin Jannatul Baqiin. Hänen pojistaan tuli Venäjän ja Turkin keisarillisen armeijan upseereita. ==Katso myös==

Ero sivun ”Šamil” versioiden välillä