Ero sivun ”Joseph Barthel” versioiden välillä

31 merkkiä poistettu ,  13 vuotta sitten
p
kh. w.
(Kömpelön lauseen korjaus)
p (kh. w.)
|}
 
'''Joseph ("Josy") Barthel''' (s. [[24. huhtikuuta]] [[1927]], [[Mamer]], [[Luxemburg]], k. [[7. heinäkuuta]] [[1992]], [[Luxemburg (kaupunki)|Luxemburg]], [[Luxemburg]]) oli luxemburgilainen keskimatkojen juoksija, olympiavoittaja ja poliitikko.
 
Joseph Barthelin juoksijankyvyt havaittiin ensimmäisen kerran hänen juniorivuosinaan toisen maailmansodan aikana. Ensimmäistä kertaa hän saavutti kuuluisuutta voittaessaan [[800 metrin juoksu|800 metriä]] sotilaiden MM-kisoissa Berliinissä vuonna 1947. Seuraavana vuonna hän voitti samoissa kisoissa Brysselissä sekä 800 että [[1 500 metrin juoksu|15001 500 m]].
 
[[Kesäolympialaiset 1948|Lontoon olympialaisissa]] Barthel tuli yhdeksänneksi 15001 500 metrillä. Seuraavana vuonna hän voitti [[universiadit|Universiadeissa]] (tuolloin vielä nimeltään ylioppilaiden MM-kisat) 15001 500 m ja kaksi vuotta myöhemmin hän uusi voittonsa voittaen samalla myös 800 m.
 
[[Kesäolympialaiset 1952|Helsingin olympialaisissa]] Barthel otti osaa 15001 500 metrille. Edeltävän talven hän oli harjoitellut [[Rudolf Harbig|Rudolf Harbigin]]in valmentajana parhaiten tunnetun [[Woldemar Gerschler|Woldemar Gerschlerin]]in johdolla laihtuen 10 kiloa. Maailmantilastossa Barthel oli vasta kymmenes, mutta peräkkäisinä päivinä juostuna alkuerät, välierät ja finaali veivät parhaan terän ennakkosuosikeilta. Barthel voitti sekä alku- että välieränsä ja juoksi finaalissa taktisesti erinomaisen juoksun voittaen ajalla 3,45.45,1. Tiukassa kilpailussa viisi ensimmäistä mahtui sekunnin sisään eivätkä muutkaan paljoa jääneet. Selostajille tilanne oli vaikea, koska kaikkien kärkipään juoksijoiden asut olivat valtaväriltään valkoisia. [[Pekka Tiilikainen]] sai kaikkien mitalimiesten järjestyksen ja osan nimistäkin väärin. Harmistuneena hän kysyi Ruotsin radion selostaja [[Sven Jerring|Sven Jerringiltä]]iltä, miten tämä oli onnistunut. Jerring vastasi, ettei hän tiennyt kuutta ensimmäistä lainkaan, mutta seitsemäs ja kahdeksas olivat ruotsalaisia.
 
Kemian insinööriksi opiskellut Barthel yritti paluuta 15001 500 metrin huipulle [[kesäolympialaiset 1956|Melbournen olympialaisissa]], mutta ei selviytynyt finaaliin.
 
Vuonna 1962 Barthel valittiin Luxemburgin yleisurheiluliiton puheenjohtajaksi. Vuosina 1973 - 1977 hän oli [[Luxemburgin olympiakomitea|Luxemburgin olympiakomitean]]n puheenjohtaja. Hän toimi myös Luxemburgin hallituksen ministerinä. Vuosina 1977 - 1979 hän oli liikenne-, energia-, turismi- ja ympäristöministeri, vuosina 1979 - 1984 ympäristö-, liikenne-, energia-, informaatio- ja viestintäministeri.
 
Barthel kuoli vaikean sairauden murtamana.