Ero sivun ”Hallintolaki” versioiden välillä

26 merkkiä lisätty ,  13 vuotta sitten
p
sekalaista pientä säätöä
(ei tynkä)
p (sekalaista pientä säätöä)
'''Hallintolaki''' (434/2003) on Suomen lainsäädännössä yleislaki, jota noudattavat kaikki [[valtio]]n ja [[kunta|kunnan]] viranomaiset sekä julkista tehtävää hoitavat yksityiset ratkaistessaan hallintoasioita. Laki luo puitteet asioiden ratkaisumenettelylle ja siinä kansalaisille taattaville vaikutusmahdollisuuksille ja oikeusturvatakeille. Luonteeltaan hallintolaki on toissijainen;: mikäli muu erikoisalan lainsäädäntö poikkeaa hallintolaista, noudatetaan erikoislakia.
 
Hallintolain lisäksi hallinnossa yksilön oikeusturvan takaa [[Suomen perustuslaki]]. Käytettävistä kielistä säädetään [[Suomen kielilaki|kielilaissa]]
Hallintolakia noudatetaan
*valtion viranomaisissa
*[[Suomen presidentti|tasavallan presidentin]] kansliassa ja [[Eduskunta|Eduskunnassa]]
*[[Suomen pankki|Suomen pankissa]], [[Kansaneläkelaitos|Kansaneläkelaitoksessa]] ja muissa itsenäisissä virastoissa
*kunnissa ja kuntayhtymissä
 
==Puhevallan käyttäminen viranomaisessa==
[[asianosainen|Asianosaisella]] on oikeus pääsääntöisesti itse käyttää puhevaltaansa. Asianosaiseksi luetaan hallintoasiassa se, jonka oikeutta, velvollisuutta tai etua asia koskee. AsianosaisellaHänellä on oikeus käyttää avustajaa tai asiamiestä, mutta viranomainen voi tarvittaessa vaatia asianosaisen saapumaan paikalle henkilökohtaisesti, mikäli tämän läsnäolo on tarpeen. Asiamiehellä on vaitiolovelvollisuus salassa pidettävistä asioista, jotka tämä saa selville asian yhteydessä.
 
Asiamiehelle ei ole asetettu kelpoisuusvaatimuksia. Tämä tarkoittaa, että asiamiehenä voi toimia kuka hyvänsä, jolla on kelvolliset todisteet valtuutuksestaan. Jos asiamies on kuitenkin sopimaton tehtäväänsä, viranomainen voi kieltää tätä esiintymästä kyseisessä viranomaisessa, minkä jälkeen asianosainen saa tilaisuuden vaihtaa asiamiestä.
 
Vajaavaltaista eli alaikäistä tai holhouksenalaista edustaa hänen huoltajansa tai edunvalvojansa lukuun ottamatta asioita, jotka koskevat vajaavaltaisen vapaasti hallitsemaa omaisuutta, (esim.kuten esimerkiksi 15–17-vuotiaan itse työllään ansaitsemaa omaisuutta). Näissä tapauksissa puhevaltaa vajaavaltainen käyttää itse. 18 vuotta täyttäneellä vajaavaltaisella on kuitenkin oikeus käyttää puhevaltaa asiassa, jonka hän kykenee ymmärtämään. 15 vuotta täyttäneellä alaikäisellä ja hänen huoltajallaan on kummallakin puhevalta asiassa, joka koskee nuoren henkilöä tai henkilökohtaista etua.
 
Mikäli asianosainen puhuu [[romanin kieli|romani]]- tai [[viittomakieli|viittomakieltä]] tai muuta kieltä eikä ymmärrä suomea tai ruotsia, hänelle on järjestettävä käännös- ja tulkkaus. Laki on sama, jos asianosainen ei ole ymmärrettävissä sairauden tai vamman vuoksi. Kielilaki säätää tarkemmin suomen ja ruotsin kielten käyttämisestä.
Vireille tullut asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Asianosaiselle on annettava asian käsittelyn kuluessa tieto käsittelyn vaiheesta ja näkymistä. Käsittely on pääsäännön mukaan salainen. Tämä tarkoittaa, ettei yleisöllä ole yleensä pääsyä viranomaisen huoneeseen, kun hän päättää asiasta. Sen sijaan päätösasiakirja on [[julkisuuslaki|julkisuuslain]] mukaan pääsääntöisesti julkinen.
 
Asiat käsitellään yksittäin, mutta jos vireillä on yhtä aikaa useita asioita, joittenjoiden ratkaisu liittyy toisiinsa, asiat käsitellään yhdessä.
 
===Esteellisyys===
*hyväksytään vaatimus, joka ei koske toista asianosaista tai kuuleminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta.
 
Kuuleminen toteutetaan kirjallisesti tai suullisesti sen mukaan kuin on tarpeen. Suullisesti esitetty on kirjattava ja talletettava. Asianosaisella on aina oikeus toimittaa asiassaan kirjallista lisäselvitystä. Muille kuin asianosaisille on annettava tilaisuus tuoda esille mielipiteensä, mikäli päätös asiassa vaikuttaa heidän elinympäristöönsä, työhönsä tai oloihinsa. Jos asianosaisen puhevalta on huoltajalla tai edunvalvojalla, on itse yksilöäkin kuultava, mikäli tämä on tarpeen asian selvittämiseksi.
 
Kuuleminen toteutetaan kirjallisesti tai suullisesti sen mukaan kuin on tarpeen. Suullisesti esitetty on kirjattava ja talletettava. Asianosaisella on aina oikeus toimittaa asiassaan kirjallista lisäselvitystä. Muille kuin asianosaisille on annettava tilaisuus tuoda esille mielipiteensä, mikäli päätös asiassa vaikuttaa heidän elinympäristöönsä, työhönsä tai oloihinsa.
 
Mikäli on tarpeen, viranomainen voi toimittaa katselmuksen asian kohteena olevalla paikalla. Katselmukseen voi osallistua myös asiaa paremman tuntevan viranomaisen edustaja. Katselmustilaisuus on julkinen ja siitä on pidettävä pöytäkirjaa. Katselmusta ei saa toimittaa kotirauhan suojaamassa tilassa.
Päätökseen liitetään valitusosoitus tai ohje oikaisukeinojen käytöstä. Mikäli päätöksestä ei saa valittaa, valituskielto on ilmoitettava perustellen sitä asianmukaisella lainkohdalla. Valitusosoituksessa ilmoitetaan valituksen määräaika, valitusviranomainen, viranomainen, jolle valitus on toimitettava, sekä vaatimukset valituskirjelmän sisällöstä.
 
Jos valitusosoitus on virheellinen, valitusaika ei kulu. Valitusaika alkaa kulua vasta korjatun valitusosoituksen tiedoksi antamisesta. Valituksista ja valituksen käsittelystä säädetään tarkemmin [[hallintolainkäyttölaki|hallintolainkäyttölaissa]].
 
Valituksista ja valituksen käsittelystä säädetään tarkemmin [[hallintolainkäyttölaki|hallintolainkäyttölaissa]].
 
===Ratkaisun korjaaminen===
Mikäli sijaistiedoksiannon vastaanottanut henkilö laiminlyö tiedoksiannon toimittamisen vastaanottajalle, hän on velvollinen korvaamaan tälle aiheutuneen vahingon.
 
==MuutaKatso aiheestamyös==
*[[Suomen perustuslaki]]
*[[Suomen kielilaki|Kielilaki]]
*[[Julkisuuslaki]]
 
==MuuallaAiheesta verkossamuualla==
*[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030434 Hallintolaki Finlex-tietopankissa]
 
[[Luokka:Hallinto-oikeus]][[Luokka:Suomen laki]]
[[Luokka:Suomen laki]]
55 061

muokkausta