Ero sivun ”Ääntöpaikka” versioiden välillä

2 335 merkkiä lisätty ,  12 vuotta sitten
loppuartikkelin suomennos
(loppuosan korjailua)
(loppuartikkelin suomennos)
[[Image:Places of articulation.svg|thumb|270px|Ääntöpaikat (aktiiviset ja passiiviset): 1.  Eksolabiaalinen 2.  Endolabiaalinen 3.  Dentaalinen 4.  Alveolaarinen 5.  Postalveolaarinen 6.  Prepalataalinen 7.  Palataalinen 8.  Velaarinen 9.  Uvulaarinen 10.  Faryngaalinen 11.  Glottaalinen 12.  Epiglottaalinen 13.  Radikaalinen 14.  Postdorsaalinen 15.  (Medio)dorsaalinen 16.  Laminaalinen 17.  Apikaalinen 18.  Subapikaalinen]]
 
Konsonantin '''ääntöpaikka''' eli '''artikulaatiopaikka''' kertoo missä kohdassa [[ääntöväylä]]ä muodostetaan äänteen laatuun olennaisimmin vaikuttava kapeikko aktiivisen (esim. kielen osa) ja passiivisen puhe-elimen (esim. kitalaki) avulla. Kullakin kielessä kuin kielessä käytettävällä äänteellä on sille ominainen [[ääntötapa]], ääntöpaikka ja [[fonaatio]].
*[[Glottaali]]nen: [[äänirako]]
 
==Nasaaliset ja lateraaliset äänteet==
==Nasaalit ja lateraalit==
 
*[[Nasaalisuus|Nasaalisissa]] äänteissä kitapurjetta lasketaan niin, että ilmavirta pääsee kulkemaan nenän kautta. Tarkalleen ottaen tässäkin on kyse ääntöpaikasta, mutta useimmiten nasaalisuus luetaan [[ääntötapa|ääntötapojen]] joukkoon.
==Kaksois- ja lisäartikulaatiot==
 
Joissakin kielissä esiintyy konsonantteja, joidenjoita tuottamiseentuotettaessa liittyysuuonteloon yhtäaikainenluodaan kahdenyhtäaikaisesti erikaksi ääntöpaikanyhtä käyttösuurta kapeikkoa. ÄäntöpaikatÄänteellä ovatvoidaan keskenäänsiis yhtälaskea olennaisiaolevan äänteenkaksi laaduneri muodostukselleääntöpaikkaa. Ilmiötä kutsutaan [[kaksoisartikulaatio]]ksi. Kaksoisartikuloidun äänteen aktiivisten artikulaattoreiden tulee olla riippumattomia toisistaan, joten siihen voi osallistua enimillään yksi kustakin artikulaattoriluokasta labiaalinen, koronaalinen, dorsaalinen ja radikaalinen. Äänirakoa eli glottista ei tässä yhteydessä yleensä lasketa artikulaattoriksi, vaikka siinä muodostetaankin monelle äänteelle ominainen sointi. Varsinaista kapeikkoa ei glottiksessa voi kuitenkaan muodostaa. Kaksoisartikulaatiota esiintyy mm. monissa länsiafrikkalaisissa kielissä, joissa tavallisia äänteitä ovat labiovelaariset klusiilit [{{IPA|k͡p}}] ja [{{IPA|ɡ͡b}}]. Esimerkki tällaisesta kielestä on [[Nigeria]]ssa puhuttava [[joruban kieli|joruba]].
 
Muita maailman kielissä esiintyviä kaksoisartikulaatioita ovat labioalveolaariset konsonantit [{{IPA|t͡p d͡b n͡m}}], jotka löytyvät itsenäisinä äänteinä ainoastaan [[papualaiset kielet|Papua-Uudella-Guinealla]] puhuttavasta [[yélî dnyen kieli|yélî dnyen kielestä]]. [[somalin kieli|Somalin kielessä]] taas on uvulaariepiglottaalinen klusiili [{{IPA|q͡ʡ}}].
 
Tavallisempi ilmiö maailman kielissä on [[lisäartikulaatio]] eli sekundaariartikulaatio. Tässä suuhun muodostetaan yksi kapeikko, joka lasketaan äänteen pääasialliseksi ääntöpaikaksi. Sen lisäksi ääntöväylän jokin toinen osa lähestyy jotakin toista – tai samaakin – passiivista artikulaattoria niin, että siitä syntyy [[puolivokaali]]mainen lisäsävy äänteelle. Tällöin puhutaan esimerkiksi ''labialisoituneista labiaaleista'' tai ''palatalisoituneista velaareista''.
 
Tyypillisiä lisäartikulaatioita ovat:
 
* [[Labialisaatio]], jossa ylimääräinen kapeikko luodaan pyöristämällä huulet. Labialisoitu velaariklusiili [{{IPA|kʷ}}] esiintyy esimerkiksi [[amharan kieli|amharassa]].
* [[Palatalisaatio]], jossa kielen selkää nostetaan kohti kovaa kitalakea. [[venäjän kieli|Venäjän kielessä]] palatalisoituja konsonantteja on kokonainen sarja, esim. [{{IPA|pʲ}}] sanassa [{{IPA|pʲatʲ}}] 'viisi'.
* [[Velarisaatio]], jossa kielen selkää nostetaan kohti pehmeää kitalakea eli velumia. Tällainen äänne löytyy mm. [[englannin kieli|englannin kielestä]] /{{IPA|l}}/-äänteen tavunloppuisena varianttina: [{{IPA|tʰeɫ}}] tai [{{IPA|tʰelˠ}}] 'kertoa'.
* [[Faryngalisaatio]], jossa kapeikko luodaan supistamalla nielun lihaksia. Tällaisia äänteitä löytyy esimerkiksi [[arabian kieli|arabiasta]]: [{{IPA|tˤuˈjuːr}}] 'linnut'.
 
[[Luokka: Kielitiede]]
3 877

muokkausta