Ero sivun ”Pedro de Córdoba” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Korjattava
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
{{Korjattava/Määritelmä}}
{{Korjattava/Muoto}}
Dominikaani Pedro de Córdoba ja hänen hartauskirjansa intiaaneille.
 
 
Vuoden 1510 syyskuussa Hispaniolan saarelle Espanjasta saapuneet dominikaanit laativat provinsiaalinsa, Pedro de Córdoban johdolla intiaanien käännyttämiseksi ja sivistämiseksi kattavan ohjelman. Ohjelma ilmestyi kirjana Meksikon piispan Juan de Zumárragan rahoittamana vuonna 1544 nimellä Doctrina Cristiana para instrucción e información de los indios por manera de historia. Teoksen käsikirjoitus oli valmistunut Hispaniolassa ennen vuotta 1521, jolloin Pedro de Córdoba kuoli 38-vuotiaana. Oletetaan dominikaani Domingo de Betanzosin tuoneen käsikirjoituksen kopion Meksikoon vuonna 1526, hänen saapuessaan sinne ensimmäisten dominikaanien johdossa.
'''Pedro de Córdoba''' ([[1460]]-[[1521]]) oli [[dominikaanit|dominikaanimunkki]] joka laati hartauskirjan [[intiaanit|intiaaneille]].<ref>[http://www.enciclopediacatolica.com/p/pedrocordova.htm Enciclopedia Catolica]</ref>
 
Vuoden [[1510]] syyskuussa Hispaniolan[[Hispaniola]]n saarelle Espanjasta[[Espanja]]sta saapuneet dominikaanit laativat provinsiaalinsa, Pedro de Córdoban johdolla intiaanien käännyttämiseksi ja sivistämiseksi kattavan ohjelman. Ohjelma ilmestyi kirjana Meksikon[[Meksiko]]n piispan Juan de Zumárragan rahoittamana vuonna 1544 nimellä ''Doctrina Cristiana para instrucción e información de los indios por manera de historia''. Teoksen käsikirjoitus oli valmistunut Hispaniolassa ennen vuotta 1521, jolloin Pedro de Córdoba kuoli 38-vuotiaana. Oletetaan dominikaani Domingo de Betanzosin tuoneen käsikirjoituksen kopion Meksikoon vuonna 1526, hänen saapuessaan sinne ensimmäisten dominikaanien johdossa.
 
Asiaa kuvailee dominikaani Miguel Angel Medina vuonna 1987 julkaistussa teoksessaan, Doctrina cristiana para instrucción de los indios por Pedro de Córdova. Hän kertoo Uuteen Maailmaan lähetettyjen ensimmäisten dominikaanien, eritoten Pedro de Córdovan, toiminnasta. Medina osoittaa teoksessaan Ramón Llullin vuonna 1275 kirjoittaman Doctrina puerilin ja Pedro de Córdovan Doctrina Cristianan välillä vallitsevan yhtäläisyyden, ja että vuodelta 1322 on Sabinan kardinaalin Guillermo de Godínin Valladolissa antama vaikuttava määräys, jonka Toledon kirkolliskokous hyväksyi seuraavana vuonna:
 
”Koska''Koska katolisen uskon tuntemus on tarpeen kaikille kristityille heidän pelastuakseen, ja koska heidän tietämättömyytensä on vaarallista ja vahingollista: määräämme, että kaikissa seurakuntakirkoissa on oltava latinaksi ja paikallisella kielellä Uskonkappaleet, Käskyt, Kirkon Sakramentit, paheiden ja hyveiden määritelmät; ja että tämän lisäksi niitä on teroitettava kansalle neljä kertaa vuodessa, Joulun-, Ylösnousemuksen-, Helluntain- ja loistavan Neitsyen Taivaaseenastumisen juhlallisuuksien yhteydessä, sekä myös Paastonajan sunnuntaisin...'
 
Espanjalaisen uskonnonopetuksen historiassa vuosi 1429 oli tärkeä, sillä tuolloin oli Tortosan kirkolliskokoukseen kokoontuneina Paavinistuimen lähettilään, kardinaali Pedro de Foxin johdolla kolmesataa ylintä espanjalaista kirkonmiestä. Kokouksen osanottajat sopivat uskonopetuksen tehostamisesta mm. seuraavaa:
 
”Siitä''Siitä syystä määräämme tällä päätöksellä kaikkien hippakuntien piispojen ja muiden prelaattien antamaan joidenkin oppineiden ja harkitsevaisten miesten tehtäväksi kirjoittaa lyhyen tiivistelmän, jossa yksinkertaisesti selvitetään kaikki yllämainittu, joka kansan tulee tietää; ja että tämä lyhennelmä on toimitettava siten, että se voidaan selostaa kuudessa, tai seitsemässä saarnassa, ja joita saarnoja seurakunnat voivat käyttää hyödykseen sunnuntaisin kertomalla niistä, ja että niiden tarkoituksena on esittää Jumala kansalle, joka on vapaa tietämättömyyden pimeydestä...Jotta sielut pelastuisivat, on hyvin sopivaa, että kaikki uskovaiset tietävät mihin heidän tulee uskoa, se on, opinkappaleisiin; mitä heidän tulee pyytää tietääkseen mitä Herra opetti meille Dominikaalisessa Rukouksessa; mitä heidän on otettava huomioon, mitä ovat Kymmenen Käskyä; mitä heidän tulee välttää, seitsemän syntiä; mitä heidän tulee haluta ja toivoa, paratiisin ilo, ja mitä heidän tulee pelätä, mitkä ovat helvetin tuskat. Tämä on lyhyt ja hyödyllinen yhteenveto Kristinopista, josta, kuten olemme asian ymmärtäneet, monet eivät ole tietoisia.''
 
Amerikan löytymisen aikoina voimakas kardinaali Jiménez de Cisneros, joka lähetti Hispaniolaan hieronymiitit valvomaan valloitustoimien oikeudenmukaisuutta, antoi myös määräyksen ”lyhyen ja hyödyllisen katekismuksen” toimittamisesta. Kardinaali Cisneros antoi myös määräyksen kuuluisan Biblia Poliglotan toimittamisesta. Teos julkaistiin 1520.
Rivi 63 ⟶ 65:
Ensimmäinen asia tiedettäväksi miksi Jumala loi miehet ja naiset, on, että kaikilla noilla pahoilla, jotka putosivat taivaasta ennen kuin heistä tuli pahoja, on se, että taivaassa jokaisella enkelillä oli istuimensa, jolla istua, ja jokaisella heistä oli hyvin vauras ja kaunis talo asuntonaan. Ja heidän tultuaan karkotetuiksi taivaasta, kaikki nuo istuimet ja talot jäivät tyhjiksi, ja niin jäi suuri osa taivaasta asumattomaksi, jonka vuoksi Jumala päätti luoda toisia uusia olentoja, ja tuoda nämä taivaaseen kansoittamaan kaikki nuo istuimet ja talot, jotka olivat kansoittamatta. Ja sen vuoksi Jumala loi miehen ja naisen jotta he synnyttäisivät paljon muita ihmisiä; ja että heidän lisäännyttyään Jumala veisi heidät vähitellen taivaaseen, kunnes kaikki nuo tyhjät paikat olisivat täynnä...”
 
''...Vaan Aatamin, Eevan ja muiden ihmisten lapset eivät ottaneet vanhemmiltaan muuta kuin ruumiinsa, mutta sielunsa he ottivat Jumalalta. Ja sen vuoksi miesten ja naisten sielut, jotka heillä on, ovat kuolemattomat, etteivät ne voi kuolla, koska Hän, joka ne loi, on kuolematon. Mutta meidän ruumiimme on kuolevainen, koska vanhempamme, jotka sen loivat, ovat kuolevaisia. Kaikki muut eläimet ovat kuolevaisia, ja niiden ruumiit ja sielut ovat kuolevaisia, samoin kuin vanhempansa, joilta ottivat ruumiinsa ja sielunsa. Ja niin on, että kun kuolee kala, tai lintu, tai eläin, kuolee silloin kaikki, sielu ja ruumis. Mutta ihmisen kuollessa ei kuole kaikki, vaan ainoastaan kuolee ruumis, jonka se otti vanhemmiltaan, mutta sielu ei kuole milloinkaan, koska Jumala loi sen kuolemattomaksi ja kaltaisekseen, ja koska Hän halusi sen olevan kuolemattoman, ja antoi sille muistin ja ymmärryksen ja tahdon...''
 
Alkuperäiseen, dominikaanien Hispaniolassa käyttämään tekstiin, tehtiin sen Meksikossa julkaistuun painokseen joitakin välttämättömiä muutoksia. Meksikolaisille, jotka pitivät aurinkoa jumalanaan, oli selvitettävä auringon todellinen luonne. Että aurinko ja kuu olivat vain kappaleita, jotka liikkuivat maapallon ympärillä, saaden aikaan vuorokaudenaikojen vaihtelut.
''...Ja teidän on tiedettävä, että taivaat ovat pyöreät ja ontot, ja että niitä liikuttavat enkelit Jumalan käskystä. Ja että niiden keskelle Jumala loi kaiken maailman, ja kaikki asiat, joilla on kiinteä olemus. Ja taivaat vaeltavat ympäri, kuten näemme tekevän auringon, joka yhden päivän ja yhden yön aikana kiertää koko maan. Ja me näemme sen aamuisin, kun se kulkee ylitsemme, ja tämän maan ja veden ylitse, ja tuolla samalla tavoin se kulkee ylitse kaiken maan ja veden, joita emme näe, ja jotka ympäröivät koko maailmaa. Ja tällä tavoin se vaeltaa, kunnes palaa aamulla noustakseen sieltä, missä näimme sen ensimmäisen kerran. Ja koska meri ja maa muodostavat pyöreän esineen, kuten pallon, niin auringon laskeutuessa ja sen mennessä toiseen paikkaan, maan korkea pallo asettuu auringon ja meidän väliimme, jonka johdosta sen valo ei peitä meitä, emmekä voi nähdä sitä. Ja silloin täällä pimenee kun aurinko laskee ja saapuu yö. Sillä yö ei ole muuta kuin maan varjo, jonka maa aiheuttaa asettuessaan auringon ja meidän väliimme.
 
Ja teidän on tiedettävä, että aurinko ei ole elävä, eikä myöskään kuu, eivätkä tähdet, vaan että on selvä asia, että Jumala asetti ne taivaalle. Ja että taivaan liikkuessa, liikkuvat aurinko, kuu ja tähdet. Ja sen vuoksi te, jotka palvotte aurinkoa, tai kunnioitatte sitä ja uhraatte sille, loukkaatte Jumalaa, koska otatte Jumalalta kunnian, jonka teidän tulee Hänelle antaa, antaessanne sen Jumalan luomalle esineelle. Ja velvollisuutenne asemesta palvoa Jumalaa, olette palvoneet aurinkoa ja uhranneet sellaiselle, joka ei ole Jumala, jolla ei ole tajua ja joka ei kuule. Mutta on totta, että Jumala asetti auringon taivaalle valaisemaan maailmaa soihtuna tai kynttilänä.''
 
Säälin ja armeliaisuuden merkitystä Doctrina Cristiana opettaa näin:
 
''... Oppilaani ja uskonopetuksen saajat, ymmärtäkää miksi kutsumme misericordiaksi kurjaa sydäntä, sillä on niin, että sydämemme on surullinen lähimmäisemme köyhyyden ja kurjuuden vuoksi. Tästä syystä sydämemme on murheellinen lähimmäisemme kurjuuden ja köyhyyden vuoksi, jotta auttaisimme häntä koko sydämestämme, kuten itse haluaisimme tulla autetuiksi omassa kurjuudessamme, tai tarpeissamme. Ja jotta paremmin ymmärtäisitte tämän, teidän on sopivaa ensin tietää, että ruumiillamme on seitsemän asiaa, jota kutsumme tarpeiksemme. Ja yhtä paljon on tarpeita sieluillamme. Tässä näette seitsemän ensimmäistä tarvetta, joita ruumiillamme on.
 
Ensimmäinen ruumiillinen asia, tarve, tai kurjuus on: että meillä on nälkä.
Rivi 100 ⟶ 102:
 
 
...Seitsemäs armeliaisuuden teko, joka kohdistuu ruumiiseemme on: että kuolleet on haudattava. Kuolleita ei tule jättää maan pinnalle koirien, eikä lintujen syötäviksi, ja etteivät ne haisisi. Ja monien teistä rakkaistani tulee pitää huoli siitä, ettette syö ihmislihaa, kuten teidän esivanhemmillanne ja teidän vanhemmillanne ja teidän isovanhemmillanne oli tapana, koska se on hyvin kauhea ja pelottava synti. Sillä helveteissä ihmislihan syöjien sielut ja ruumiit, niin miesten kuin naisten, joutuvat paholaisten syötäviksi. Sen vuoksi rakkaat veljeni, hyljätkää ikuisiksi ajoiksi tuo niin kauhea synti ja haudatkaa vainajanne, samoin kuin myös toistenne kuolleet. Ja kuten ette halua, että teidän ruumiinne jätetään kuoltuanne maan pinnalle, vaan että tulette haudatuiksi hautausmaahan, tällä tavoin tulee teidän tehdä myös lähimmäisillenne: että teidän on osoitettava heille armeliaisuutta hautaamalla heidän ruumiinsa. Deo gratias...''
 
”Olen''Olen jo kertonut teille, rakkaat veljeni, että ristit ovat hengelliset aseemme, joilla meidän tulee voittaa paholainen, ja joilla meidän tulee karkottaa hänet, missä tahansa hän onkin, ja risteillä meidän tulee vapautua hänen käsistään. Sen vuoksi me isät asetamme paholaista vastaan moniin paikkoihin ristin niille, jotka kastamme. Ja siunaamme heidät monista heidän paikoistaan, niin otsasta, suusta, sieraimista, rinnasta ja korvista, karkottaaksemme paholaisen häiritsemästä kastettua. Ja jotta näin avaisimme suurelle Jumalallemme kastettavan tajunnan, Hänen astuakseen heidän sieluunsa ja ottaakseen heidät lapsikseen; ja näin suljemme paholaiselta ovet, jotta hän ei voisi astua heidän sisäänsä: ja näin aseistamme heidän kaikki ruumiinosansa.
 
Ja koska nyt olemme karkottaneet teistä petollisen ja valheellisen paholaisen Pyhän Hengen veden ja siunausten avulla, on oikein, rakkaat veljeni, että elätte käskyjen mukaisesti, jotta paholainen ei saisi teistä otetta. Sillä täst´edes se tekee kaikkensa, pettääkseen ja viekotellakseen teidät. Sen vuoksi teidän tulee olla hyvin vahvoja, olla valveilla ja käydä kuten käyvät taistellun valmiit, jotta voisitte miehuullisesti vastustaa vihollisianne; jotta voisitte voittaa ja karkottaa heidät. Tämän vuoksi olemme panneet ristinmerkin otsaanne, sieraimiinne, rintaanne ja korviinne. Ja teidän suuhunne olemme panneet siunattua suolaa, joka on merkki arvostelukyvystä ja siitä, mitä teidän tulee tietää, jotta täst´edes tietäisitte miten teidän tulee olla varustetut ja sonnustetut pyhimmän ristin asein. Sen vuoksi, kun haluatte asettua nukkumaan, ja kun nousette, ja kun haluatte syödä tai juoda, tai kun haluatte tehdä jotakin muuta, teidän on ensin tehtävä ristinmerkki ja sanottava: In nomine Patris. Et Filii. Et Spiritus Sancti. Amen. Näin varustaudutte pyhän ristin asein.''
 
Toribio Motolinía, joka saapui Meksikoon vuonna [[1524]] ns. “kahdentoista” fransiskaanin mukana, kertoo millaisen kunnioituksen risti oli saanut intiaanien keskuudessa jo hänen aikanaan:
 
“Tämän''Tämän maan kaikissa kylissä ja teillä on risti niin ylistetty, että sanotaan, ettei se ole missään muussa kristikunnan osassa ylistetympi, ja ettei missään oli näin paljon, eikä näin korkeita ristejä; erikoisesti kirkkojen pihoilla on hyvin juhlallisia ristejä, joita he joka sunnuntai ja kaikkina juhlapäivinä koristavat runsain ruusuin ja kukkasin, ja seppelein ja oksin. Kirkoissa ja alttareilla ristit ovat tehdyt sulista, kullasta ja hopeasta, ei umpimetallista, vaan lehtikullasta tai hopeapellistä puun päälle. Monia muita ristejä on tehtyinä turkoosista, jota tässä maassa on paljon...Tämän ristimerkin edessä on tapahtunut joitakin ihmetekoja, jotka nyt jätän mainitsematta; mutta kerron, että intiaanit tuntevat ristejä kohtaan sellaista kunnioitusta, että monet heistä paastoavat perjantaisin ja välttävät tuona päivänä koskemasta vaimoihinsa ristin palvonnasta ja kunnioituksesta johtuen.''
 
 
Doctrina crisstianian viimeisellä sivulla sen ensipainoksen kustantaja ja teoksen sisällöstä vastaavat ikään kuin ilmoittavat viimeisen tahtonsa, ja samalla selvittävät teoksen tarkoitusta ja historiaa:
 
”Meidän''Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ja Hänen siunatun Äitinsä kunniaksi. Tähän päättyy Santo Domingon Sääntökunnan Isien doktriini, jonka alussa mainitut Isät määräsivät intiaanien uskoon saattamiseksi ja opettamiseksi, joka tapahtuu historian kautta, pyhän uskomme helpommin ymmärtämiseksi, omaksumiseksi ja muistamiseksi. Teos selvittää joitakin asioita perusteellisemmin, ja siihen on tehnyt joitakin lisäyksiä hyvin Kunnioitetut Isät, Meksikon Piispa, ja Isä Domingo de Betanzos. Teoksen on lukenut ja hyväksynyt hyvin Kunnioitettu ja Mahtava Herra, Lisensiaatti Tello de Sandoval, näiden osien Kenraali-inkvisiittori ja tarkastaja. Painettu suuressa ja lainkuuliaisessa Meksikon kaupungissa, kunniaan siirtyneen Juan de Crombergerin painotalossa, kyseisen Herra Piispan kustannuksella. Piispa pyytää ja rukoilee isiä olemaan ymmärtäväisiä intiaanien opettamisessa ja käännyttämisessä, sekä heitä ennen kaikkea huolehtimaan saarnatessaan siitä, että ovat ymmärtäneet tämän lyhyen ja yksinkertaisen Opin, koska he tuntevat intiaanien kyvyt, ja että näillä on enemmän tarvetta tähän kuin muihin heille saarnattuihin seremonioihin. Tämä teos palvelee etupäässä ensi askelten ottajia, ja toinen, johon on otettu mukaan Juan Gersonin Tripartito, palvelee edistyneempiä. Ja tämän, suureen Sääntökuntaan kuuluvan hartaan tekijän kirjoitukset, Oppi, ansaitsevat tulla huomioiduiksi monessa; ja teoksen tyyli ja tapa, jolla se lähestyy intiaaneja, tulee kantamaan runsaasti hedelmää, koska sillä on siihen sijansa. Ja olisi sitä vielä paljon enemmän, jos se käännettäisiin intiaanien kielille, sillä monet heistä osaavat lukea. Ja kyseinen Piispa antaa tämän munkkien, Jumalan kolmen Sääntökunnan, huolehdittavaksi, jotka Sääntökunnat niin uskollisesti, tuloksellisesti ja esimerkillisesti, joka täällä on hyvin välttämätöntä, työskentelevät näiden alkuasukkaiden opettamiseksi ja käännyttämiseksi; ja hän pyytää armonosoituksena heitä ottamaan erikoisesti huomioon tämän katkismuksen, koska tiedetään miten tärkeä se on intiaanien pelastumiselle. Painamisen päättyessä. Vuonna 1544.''
Jesuiitta Javier Clavijero, joka tunsi hyvin nahuatlinkielisen kirjallisuuden, lausuu mielipiteensä tuon kielen ilmaisukyvystä, sanomalla sen sisältävän tarpeelliset ilmaisukeinot kaiken materiaalisen, niin kuin myös kaiken hengellisen ilmaisemiseen:
Rivi 131 ⟶ 133:
12. Hyvä on haudata kirkkoihin, ja päästä niitä suojelevien pyhimysten suosioon. Mutta mitä tulee hautapaikkaan ja hautauksen tapaan, on sen tapahduttava suurella nöyryydellä. Jos joku on ollut sielultaan syntinen, niin miksi ruumis pitäisi tulla haudatuksi kuin se olisi kuulunut pyhimykselle? Pyhyyttä loukkaavaa on tahrata Jumalan temppeli loistokkailla hautajaisilla...Koska vaatimattomuus ja katumus, jota jokaisen on tehtävä kuollessaan, liittyy hautaukseen ja suruvaatteisiin, on parempi jakaa niiden kulut köyhille kuin käyttää ne hullun lailla turhuuteen ja soihtuihin.”
 
== Lähteeet ==
<referemces/>
Lähdeteos:* Miguel A. Medina,OP. Doctrina cristiana para instrucción de los indios por Pedro de Córdoba. Mexico 1544 y 1548. Teos saatu lahjoituksena San Estebanin dominikaanisesta kustantamosta 2001.
 
[[Luokka:Espanjalaiset filosofit]]
 
Lähdeteos:Miguel A. Medina,OP. Doctrina cristiana para instrucción de los indios por Pedro de Córdoba. Mexico 1544 y 1548. Teos saatu lahjoituksena San Estebanin dominikaanisesta kustantamosta 2001.