Ero sivun ”Ääntöpaikka” versioiden välillä

2 848 merkkiä lisätty ,  12 vuotta sitten
loppuosan korjailua
p (siirsi sivun ”Ääntämispaikka” uudelle nimelle ”Ääntöpaikka”: Ääntöpaikka ja artikulaatiopaikka ovat suomen kielessä tavallisesti käytössä olevia nimityksiä tälle käsitteelle, ääntämispaikka ei ainakaan fonetiikassa (josta ar)
(loppuosan korjailua)
[[Image:Places of articulation.svg|thumb|270px|Ääntöpaikat (aktiiviaktiiviset ja passiivipassiiviset): 1. Eksolabiaalinen 2. Endolabiaalinen 3. Dentaalinen 4. Alveolaarinen 5. Postalveolaarinen 6. Prepalataalinen 7. Palataalinen 8. Velaarinen 9. Uvulaarinen 10. Faryngaalinen 11. Glottaalinen 12. Epiglottaalinen 13. Radikaalinen 14. Postdorsaalinen 15. Mediodorsaalinen(Medio)dorsaalinen 16. Laminaalinen 17. Apikaalinen 18. Subapikaalinen]]
 
Konsonantin '''ääntöpaikka''' eli '''artikulaatiopaikka''' kertoo missä kohdassa [[ääntöväylä]]ä muodostetaan tukeäänteen aktiivisestalaatuun olennaisimmin vaikuttava kapeikko aktiivisen (esim. kielen osa) ja liikkumattomastapassiivisen elimestäpuhe-elimen (esim. kitalaki) avulla. Kullakin kielessä kuin kielessä käytettävällä äänteellä on sille ominainen [[Ääntötapa|Ääntötavanääntötapa]], kanssaääntöpaikka tämäja antaa konsonantille sen yksilöllisyyden[[fonaatio]].
 
==Ääntöpaikkojen luokittelu==
==Ääntämistyypit==
 
Jokaiseen ääntöpaikkaluokkaan liitetään aktiivinen ja passiivinen ''artikulaattori'' eli ääntämiseen osallistuva puhe-elin. Esimerkiksi [{{IPA|m}}]:n kaltaisissa [[bilabiaalinen|bilabiaalisissa]] äänteissä alahuuli liikkuu kohti paikallaan pysyvää ylähuulta, jolloin alahuuli lasketaan aktiiviseksi ja ylähuuli passiiviseksi artikulaattoriksi. [[Labiodentaalinen|Labiodentaalisissa]] äänteissä, joihin mm. [{{IPA|f}}]-äänne kuuluu, samainen alahuuli liikkuu ylöspäin, mutta passiivisena artikulaattorina toimivat ylähampaat. Passiiviseen [[kova kitalaki|kovaan kitalakeen]] taas voi aktiivisena artikulaattorina koskea niin kielen kärki kuin kielen selkäkin. Ensimmäisessä tapauksessa puhutaan [[retrofleksi]]sesta ääntymäpaikasta ja jälkimmäisessä [[palataali]]sesta.
Ääntämispaikkaan määritellään aktiivinen ja passiivinen artikulaattori. Esimerkiksi aktiivinen alahuuli voi koskea passiiviseen ylähuuleen ([[bilabiaalinen]] /m/) tai ylähampaisiin ([[labiodentaalinen]] /f/). Kitalakeen voi koskea joko kielen etu- tai takaosa. Etuosaa käytettäessä on kyseessä [[retrofleksi]] ja takaosa on [[palataali]].
 
ViisiAktiivisia aktiivistaartikulaattoreita perusartikulaattorialasketaan tavallisesti olevan viisi: huulet ([[labiaali]]set äänteet), kielen notkea etuosa ([[koronaali]]set äänteet), kielen keski- ja takaosa ([[dorsaali]]set äänteet), kielenjuurikielen jatyvi epiglottis,yhdessä [[kurkunkansi|kurkunkannen]] eli epiglottiksen kanssa ([[radikaalinen|radikaaliset]] äänteet) ja [[kurkunpää]] ([[laryngaali]]set äänteet). NeKaikki kaikkinäistä voivat toimia itsenäisestitoisistaan tairiippumatta. ryhmässä''Kaksoisartikulaatiossa'' jayhden muodostaaäänteen [[koartikulaatio]]tamuodostamiseen käytetään yhtäaikaisesti kahta eri aktiivista artikulaattoria.
 
Passiivisten artikulaattorien rajat eivät ole yhtä selviä. Kielen kärki tai selkä voivat liikkua esteettä pitkin [[kitalaki|kitalakea]] ja [[hammasvalli]]a ilman, että pienet paikanmuutokset vaikuttaisivat merkittävästi äänteen laatuun. [[Lingvolabiaalinen]] ääntöpaikka liittyy saumattomasti [[interdentaalinen|interdentaaliseen]], tämä taas [[dentaalinen|dentaaliseen]] ja edelleen [[alveolaarinen|alveolaariseen]], palataaliseen, [[velaarinen|velaariseen]] ja [[uvulaarinen|uvulaariseen]]. Monasti äänne voidaan tuottaa jossakin kahden nimetyn ääntöpaikan välimaastossa.
Passiivisessa artikulaatiossa ei ole erityistä rajoittelua ja konsonantti muodostetaan suun etuosan artikulaattoreiden alueella.
 
Myös aktiivisilla artikulaattoreilla kielen etuosa voidaan laskea jatkumoksi, jossa kielen kärjen alapinta ([[subapikaali]]set äänteet) liittyy asteetta kielen kärkeen ([[apikaali]]set äänteet) ja edelleen kielen lapaan ([[laminaali]]set äänteet).
Kielen etuosan ollessa kyseessä ([[laminaari]]) voidaan käyttää joko kielen yläpuolta ([[apikaali]]) tai kärkeä [[ala-apikaali]]). Myös nämä artikulaatiot sulautuvat muihin ilman erityistä jaoittelua.
 
Konsonantteja, joilla on sama ääntöpaikka mutta eri ääntötapa tai fonaatio, kutsutaan ''homorgaanisiksi''. Esimerkiksi [[suomen kieli|suomen kielen]] äänteet [{{IPA|n t s l}}] lausutaan kutakuinkin samassa kohtaa suuta siten, että kielen lapa koskettaa hammasvallia. Niiden ääntymäpaikka on alveolaarinen ja ne ovat keskenään homorgaanisia. Monissa kielissä [[nasaali|nasaaleihin]] liittyy sääntö, jonka mukaan toisen konsonantin edellä ne ääntyvät homorgaanisina. Näin esimerkiksi suomessa sanan ''elinpiiri'' keskellä oleva konsonanttiyhdistelmä äännetään tavallisesti [{{IPA|mp}}], koska [{{IPA|m}}] ja [{{IPA|p}}] ovat kumpikin bilabiaalisia äänteitä. Sanassa ''elinkeino'' konsonanttiyhdistelmä äännetään [{{IPA|ŋk}}], koska edelleen [{{IPA|ŋ}}] ja [{{IPA|k}}] ovat kumpikin velaarikonsonantteja.
Saman artikulaation omaavat konsonantit kuten alveolaarit [/n/ /t/ /d/ /s/ /z/ /l/] ovat homorgaanisia. Homorgaanisilla nasaaleilla on sääntö missä ensimmäisen äänteen ääntämispaikkaan vaikuttaa viimeinen äänne. Esimerkiksi [[joruban kieli|joruban kielessä]] ''ba'' (piileksiä) muuttuu ''mba'' (piileksii) ja ''sun'' (nukkua) muuttuu ''nsun'' (nukkuu).
 
==Yksittäiset ääntöpaikat==
==Paikkoja missä tuke voi syntyä==
 
*[[Bilabiaalinen]]: alahuuli ja ylähuuli
*[[Bilabiaali]]: huulet
*[[LabiodentaaliLabiodentaalinen]]: alahuuli ja ylähampaat
*[[LinguolabiaaliLingvolabiaalinen]]: ylähuuli ja kielen etuosa ja ylähuuli
*[[DentaaliDentaalinen]]: ylähampaiden ja kielen etuosa ja ylähampaat
*[[AlveolaariAlveolaarinen]]: kielen etuosa ja hampaiden takana oleva kovan kitalaen harjanneylähammasvalli
*[[PostalveolaariPostalveolaarinen]]: kielen etuosa ja harjanteenylähammasvallin takainen kitalakitakaosa
*[[Retrofleksinen]]: kielen kärki ja kova kitalaki
*[[Retrofleksi]]: kieli kääntyy niin, että alaosa koskee kitalakeen
*[[PalataaliPalataalinen]]: kielen keskiosaselkä ja kova kitalaki
*[[VelaariVelaarinen]]: kielen takaosaselkä ja pehmeä kitalaki
*[[UvulaariUvulaarinen]]: kielen takaosaselkä ja pehmeän kitalaen takaosa[[kitakieleke]]
 
Kaikkiin yllä oleviin ääntöpaikkoihin voi liittyä [[nasaalisuus|nasaalisuutta]] ja [[lateraalisuus|lateraalisuutta]].
Kaikki nämä voidaan nasalisoida ja useimmat lateralisoida.
 
*[[LaryngaaliFaryngaalinen]]: kielen juurityvi ja [[nielu]]
*[[Epiglottaalinen laryngaaliEpiglottaalifaryngaalinen]]: epiglottiskurkunkansi ja nielu
*[[Epiglottaali]]nen: äänihuuletkurkunpään eteispoimut ja epiglottiskurkunkansi
*[[GlotaaliGlottaali]]nen: [[äänirako]]
 
==Nasaalit ja lateraalit==
 
*[[NasaaliNasaalisuus|NasaaleissaNasaalisissa]] äänteissä kitapurjetta siirretäänlasketaan janiin, pakotetaanettä ilmavirta pääsee kulkemaan nenän kautta. TeknisestiTarkalleen tämäottaen tässäkin on ääntämispaikkakyse ääntöpaikasta, mutta useimmiten senasaalisuus luetäänluetaan [[ääntötapa|ääntötapojen]] ääntötavaksijoukkoon.
*[[LateraaliLateraalisuus|LateraaleissaLateraalisissa]] äänteissä ilma päästetäänohjataan kulkemaan kielen vierustojenlaiteilta kautta.tai Suomessatoiselta jalaidalta. englannissaSuomen kielessä on vain yksi [[lateraali]] /l/, kun esimerkiksi hindun[[australialaiset kielet|australialaisessa]] [[kalkatungun kieli|kalkatungun kielessä]] lateraaleja on dentaalisianeljä: dentaalinen, palataalisiapalataalinen, alveolaarinen ja retrofleksilateraalejaretrofleksinen. Monissa Amerikan intiaanien kielissäalkuperäiskielissä on lateraaliapproksimaksimantteja,varsinaisten -frikatiivejalateraalien lisäksi myös lateraalifrikatiiveja ja -affrikatiivejalateraaliaffrikaattoja. MuutamissaJoissakin koillis-Kaukaasian[[dagestanilaiset kielet|dagestanilaisissa kielissä]] lateraalisia konsonantteja voi olla viidestä jopa seitsemään lateraalista konsonanttia.
 
==Kaksois- ja lisäartikulaatiot==
==Koartikulaatio==
 
Joissain kielissä konsonanteilla voi olla kaksi samanaikaista ääntämispaikkaa, [[koartikulaatio]]ta. Näitä muodostettaessa kummankin artikulaattorin täytyy liikkua itsenäisesti joten labiaaleja, koronaaleja, dorsaaleja ja radikaaleja voi olla vain yksi kutakin.
 
Joissakin kielissä esiintyy konsonantteja, joiden tuottamiseen liittyy yhtäaikainen kahden eri ääntöpaikan käyttö. Ääntöpaikat ovat keskenään yhtä olennaisia äänteen laadun muodostukselle. Ilmiötä kutsutaan [[kaksoisartikulaatio]]ksi. Kaksoisartikuloidun äänteen aktiivisten artikulaattoreiden tulee olla riippumattomia toisistaan, joten siihen voi osallistua enimillään yksi kustakin artikulaattoriluokasta labiaalinen, koronaalinen, dorsaalinen ja radikaalinen.
 
[[Luokka: Kielitiede]]
 
[[de:Artikulationsort]]
[[en:Place of articulation]]
[[es:Punto de articulación]]
[[fr:Point d'articulation]]
[[ko:조음 위치]]
[[it:Luogo di articolazione]]
[[he:בסיס חיתוך]]
[[ja:調音部位]]
[[no:Artikulasjonssted]]
[[nn:Artikulasjonsstad]]
[[pl:Miejsce artykulacji]]
[[pt:Ponto de articulação]]
[[ro:Loc de articulare]]
[[sv:Artikulationsställe]]
[[th:ตำแหน่งเกิดเสียง]]
[[zh:发音部位]]
3 877

muokkausta