Ero sivun ”Ääntötapa” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p l |
Käännetty en-wikistä (vielä puuttuu) |
||
Rivi 19:
[[Nasaali]]nen ilmavirta voidaan myös lisätä yksittäiseksi ääntötavaksi. Se tavataan useimmin nasaaleissa ja nasaalivokaaleissa, mutta nasaalifrikatiivit, yksitäryiset tremulantit ja approksimantit eivät myöskään ole mahdottomia. Kun äänne ei ole nasaali sitä kutsutaan oraaliksi. Klusiivit ovat oraaleja ja nasaalistaklusiivia kutsutaan vain nasaaliksi.
[[Lateraali]]suus on ilmavirran kulkua kielen sivuitse. Tätä voidaan myös yhdistää muihin ääntötapoihin joista syntyy lateraalisia approksimantteja, tremulantteja, frikatiiveja sekä
==Yksittäiset tavat==
*'''[[Klusiili]]''' muodostetaan pysäyttämällä ilmavirta niin suun kuin nenänkin kautta. Esimerkkinä englannin /p t k/ ([[soinnillinen äänne|soinnilliset]]) ja /b d g/ ([[soinniton äänne|soinnittomat]]) Jos konsonantti on soinnillinen juuri sointi on ainut ääni mikä muodostuu ja jos kyseessä on soinniton konsonantti on klusiili täysin äänetön.
Sen minkä kuulemme /p/nä tai /k/na on klusiilia edeltävän ja seuraavan vokaalin ansiota (esimerkiksi 'akka' ja 'seppuku'). Kielen paikka ja muoto ([[ääntämispaikka]]) määräävät klusiilien eri äänteet. Kaikissa kielissä on klusiileja.
*'''[[Nasaali]]a''' muodostettaessa ilmavirran kulku suljetaan suuhun ja ohjataan ulos nenän kautta. Jälleen kielen paikka ja muoto muodostavat tietyn resonanssialueen mikä määrää sen miltä äänne kuulostaa. Nasaaliäänteitä ovat muunmuassa /m/ ja /n/. Melkein kaikissa kielissä on nasaaleja paitsi Puget Soundin alueella ja yksittäisessä [[Bougainville|Bougainvillen saaren]] kielessä.
*'''[[Frikatiivi]]''' eli '''hankausäänne''' muodostuu jatkuvasta vahvasta ilmavirrasta ääntämispaikassa. Esimerkkinä mm. /f s/ (soinnilliset), /v z/ (soinnittomat). Useimmissa kielissä on frikatiiveja vaikkakin useimmissa on vain /s/. [[Austraalia]]n kielistä ovat hankausäänteet melkein kokonaan kadonneet.
:*'''[[Sibilantti]]''' on yksi frikatiivien tyyppi missä ilmavirta ohjataan kielen kautta hampaita kohti. Tästä syntyy hyvin yksillöllinen ääni ja ne ovat kaikkein useimmin käytettyjä frikatiiveja. Kielen etuosassa muodostettavat frikatiivit ovat usein sibilantteja. Esimerkkinä /s/ ja /š/.
:*'''[[Lateraalifrikatiivi]]''' on harvinainen frikatiivityyppi missä friktiota muodostuu kielen toisella tai molemmilla puolilla. [[Kymri]]n "ll" ja [[Zulun kieli|Zulun]] "hl" ovat näitä kyseisiä frikatiiveja.
*'''[[Affrikaatta|Affrikaatan]]''' muodostaminen alkaa kuin klusiili mutta päättyy frikatiivin lailla. Englannin /ch/ ja /j/ ovat affrikaattoja. Tämä ääntötapa on varsin yleinen maailmalla.
*'''[[Tremulantti|Yksitäryinen tremulantti]]''' on hetkellinen suun ääntöväylän sulkeminen. Englannissa "tt" sanassa 'utter' ja "dd" sanassa 'udder'.
*'''[[Tremulantti|Monitäryistä tremulanttia]]''' lausuttaessa kielenpää pidetään paikoillaan ja ilmavirta saa sen värisemään. Espanjan tupla-r sanassa 'perro' on monitäryinen tremulantti.
*'''[[Approksimantti|Approksimantissa]]''' muodostuu hyvin vähän estoa ilmavirralle. Esimerkkinä ovat englannin /w/ ja /r/. Espanjassa on äänteitä jotka tuntuvat osuvan frikatiivien ja approksimanttien välimaastoon.
*'''[[Puolivokaali]]''' on eräänlainen approksimantti, joka lausutaan kuin vokaali mutta kieli on lähempänä kitalakea ja muodostaa hiukan täryä. Englannissa /w/ on /u/ta vastaava puolivokaali ja /j/(äännetään y) on /i/n vastaava.
*'''[[Lateraali]]''' on approksimanttityyppi, joka äännetään kielen sivulta. Englannin /l/ on lateraali ja kuuluu [[likvida|likvidoihin]].
[[Luokka:Kielitiede]]
| |||