Ero sivun ”King’s X” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi: es:King's X, pt:King's X |
p kielen- tai muuta huoltoa AWB |
||
Rivi 4:
Yhtye sai alkunsa [[Springfield (Missouri)|Springfieldissä]] [[Missouri]]n osavaltiossa kristillisen rockyhtyeen Petran keikalla vuonna 1980, kun Phil Keagyn kanssa kiertueella olleet basisti-laulaja Doug Pinnick (s. 3.9.1950) ja rumpali-laulaja Jerry Gaskill (s. 27.12.1957) tapasivat lahjakkaaksi havaitsemansa kitaristi-laulajan Ty Taborin (s. 17.9.1961). Kolmikko perusti aluksi The Edge -nimellä Top40- ja rockklassikoita soittaneen uuden [[cover]]-yhtyeen, joka alkoi saavuttaa mainetta. Kolmikko alkoi myös tuottaa omia sävellyksiään. Yhtyeen nimi vaihtui Sneak Preview'ksi vuonna 1983 ja tällä nimellä se myös teki yhden albumin vuonna 1984. Yhtye houkuteltiin levytyssopimuksen toivossa [[Houston]]iin, [[Texas|Teksasiin]] vuonna 1985. Levytysssopimus kariutui, mutta yhtye pääsi [[ZZ Top]]in videotuottajana kunnostautuneen Sam Taylorin suojiin. Hänen lujassa ohjauskessaan musiikki kehttyi 80-lukulaisesta popista kohti heavyrffittelyn ja stemmalaulut yhdistävää vaikeasti luokiteltaa tyyliä, josta nyt Taylorin painostuksesta King's X:ksi nimensä vaihtanut bädi tuli sittemmin tunnetuksi.
Levytysssopimus solmittiin Megaforcen kanssa 1987. Kaksi ensimmäistä albumia "Out of the Silent Planet" (1988) ja "Gretchen Goes to Nebraska" (1989) keräsivät paljon positiivista kritiikkiä. King's X:ää pidettiin yleisesti yhtenä 18990-luvun suurista nimistä, mutta levyjä osatva yleisö oli eri mieltä. Vaikka kolmas levy "Faith Hope Love by King's X" (1990) olikin yhtyeen kaupallisesti menstynein levy ja johti levytyssopimukseen suuren Atlanticin kanssa, alkoi yhtyeen jäseniä häiritä tuottaja Taylorin halu tuoda kristillistä tematiikka voimakkaasti esiin. Välirikko tapahtui seuraavan, epätasaisen neljännen levyn (1992) jälkeen. Yhtye etsi uutta suuntaa grungetuottaja Brendan O'Brienin johdolla. "Dogman" (1994) on soitoltaan raadollisesti, rakenteeltaan ja soundiltaan pelkistyneempi levy, jolla ei juuri kuulu aiempia gospel-vaikutteita. Tämä heijastui myös sanoituksissa, jotka alkoivat
1990-luvun lopulta lähtien yhtyeen jäsenet ovat tehneet lukuisia soololvyjä ja olleet mukana sivuprojekteissa. Näistä mainittakoon Ty Taborin, Rod Morgensteinin ja John Muyngin Platypus.
| |||