Versio 27. joulukuuta 2006 kello 16.22 muokkaa Hautala (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 43 329 muokkausta p kielenhuoltoa Typos: ikäänk → ikään k, AWB ← Vanhempi muutos		Versio 3. maaliskuuta 2007 kello 23.20 muokkaa kumoa JannE (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 44 881 muokkausta p myöskin -> myös Uudempi muutos →
Rivi 10: '''Huopakatto''': Pärekaton jälkeen yleistyi Suomessa 1950-1960-luvuilla huopakatto. Siinä oli huopamattoon imeytetty pikeä ja käsitelty pinta hiekalla. Hiekkapinta toimii ikään kuin kulutuspintana. Huopa on noin 60 cm leveänä nauhana ja kiinnitetään kolmiorimojen ja rimanauhojen avulla naulaamalla. Huopakattoa käytetään edelleen yleisesti. '''Tiilikatto''': Erilaiset tiilikatot ovat yleisempiä keski- ja etelä-Euroopassa, mutta ~~myöskin~~myös Suomessa varakkaammissa maalaistaloissa ja kaupunkitaloissa oli jo varhaisessa vaiheessa tiilikattoja. Tiilikatto tarvitsee pärekaton tavoin suhteellisen paljon alusrakennetta, joka on lautaa. Tiilistä saadaan kaunis ja erittäin kestävä katto. [[Tiili\|Punatiiliset]] katot olivat aiemmin Suomessa yleisimpiä, mutta tiilimateriaalin kehittymisen myötä värit myös vaihtelevat. *'''Peltikatto''': Sinkitystä ja/tai maalatusta [[Pelti\|pellistä]] valmistetut katot ovat yleistymässä. Aluksi peltikatot olivat suorasta tai "urakuvioisesta" pellistä valmistettuja, mutta nykyään on saatavissa monella tavalla muvatusta pellistä valmistettuja kattoja, tavallisimman kuvion ollessa tiilikuviointi. Levyt voivat ulottua harjalta räystäälle tai olla pienempiä. Peltikaton etuna on helppo asennettavuus ja halpa hinta. Peltikattoja voidaan valmistaa jopa [[Ruostumaton teräs\|ruostumattomasta teräksestä]], jolloin se kestää ilman huoltoa syövyttävissäkin olosuhteissa kauan.

Ero sivun ”Vesikate” versioiden välillä