Versio 2. maaliskuuta 2007 kello 23.23 muokkaa Crt (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, käyttöliittymän ylläpitäjät, ylläpitäjät 57 357 muokkausta p rv, spam ← Vanhempi muutos		Versio 3. maaliskuuta 2007 kello 23.11 muokkaa kumoa JannE (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 44 881 muokkausta p myöskin -> myös Uudempi muutos →
Rivi 3: ===Yhtyeen vaiheet=== The Jam herätti henkiin 1960-luvun puolivälin brittiläisen [[mod]]tyylin, joka nousi nyt uudestaan katu-uskottavan nuorisomuodin ilmiöksi [[punk]]tyylin rinnalle. Myös The Jamin musiikissa oli selviä vaikutteita [[The Small Faces]]in ja [[The Who]]n kaltaisilta modien suosikkiyhteiltä. Modien musiikkiin viittasivat myös [[soul (musiikki)\|soul]]- ja [[ska]]vaikutteet. Merkittävä The Jamin esikuva oli ~~myöskin~~myös [[The Kinks]], jolta Paul Weller omaksui tavan säveltää brittiläistä arkitodellisuutta kuvaavia lauluja. Voimakkaista 1960-lukuvaikutteistaan huolimatta The Jam kuitenkin edusti myös oman aikakautensa rocktyyliä kovanaamaisen imagonsa sekä vasemmistolaisesti kantaaottavien, usein synkkien ja väkivaltaisten laulujensa johdosta. Yhtyeen debyyttilevy ilmestyi "punkin kapinavuonna" [[1977]]. The Jamin levyistä varsinkin ''All Mod Cons'' ([[1978]]) ja ''Setting Sons'' ([[1979]]) saavuttivat sekä rockyleisön että arvostelijoiden suosion. Vuonna [[1980]] ilmestyneellä ''Sound Affects'' -levyllä oli mukana selviä [[dub]]- ja [[psykedeelinen rock\|psykedelia]]vaikutteita. Yhtyeen suuri hitti "Going Underground" nousi kolmeksi viikoksi Iso-Britannian singlelistan ykkössijalle keväällä 1980. Muita yhtyeen tunnettuja kappaleita ovat muun muassa "Down in the Tube Station at Midnight" ja "'A' Bomb in Wardour Street" (molemmat albumilta ''All Mod Cons'') sekä "Town Called Malice" (albumilta ''The Gift'').

Ero sivun ”The Jam” versioiden välillä