'''Eric Otto Valdemar Lemming''' (s. [[22. helmikuuta]] [[1880]], [[Göteborg]] -– k. [[5. kesäkuuta]] [[1930]], Göteborg) oli ruotsalainen urheilija, joka oli maailman paras keihäänheittäjä 1900-luvun alussa. Lemming oli kolminkertainen olympiavoittaja (1908 ja 1912), lisäksi vuoden 1906 välikisoissa hän voitti kullan ja kolme pronssia.
Lemming heitti 19-vuotiaana vuonna [[1899]] keihäänheiton epävirallisen maailmanennätyksen 49,31 metriä. Keihäänheitto ei ollut [[1900Kesäolympialaiset kesäolympialaiset1900|vuoden 1900 olympialaisten]] ohjelmassa. Lemming osallistui kuitenkin kisoissa kuuteen lajiin ollen neljäs korkeushypyssä, seiväshypyssä ja moukarissa sekä kahdeksas kiekonheitossa.
[[1906Kesäolympialaiset kesäolympialaiset1906|Vuoden 1906 välikisoissa]] Lemming osallistui yhdeksään lajiin voittaen vapaan tyylin keihäänheiton, ollen pronssilla kuulantyönnössä, viisiottelussa ja köydenvedossa sekä neljäs kiekossa ja kivenheitossa.
Keihäänheitto oli ensi kertaa virallisten olympialaisten ohjelmassa [[1908Kesäolympialaiset kesäolympialaiset1908|1908]]. Lemming voitti vapaan tyylin keihäänheiton ja sen jälkeen normaalin keihäänheiton uudella maailmanennätyksellä (54,825 metriä). Hän osallistui kisoissa myös moukarinheittoon, kiekonheittoon ja klassisen tyylin kiekonheittoon.
Kotikisoissa [[1912Kesäolympialaiset kesäolympialaiset1912|Tukholman olympialaisissa 1912]] Lemming voitti kultaa keihäänheitossa heittäen ensi kertaa yli 60 metriä. Kisojen jälkeen [[29. syyskuuta]] 1912 hän heitti ensimmäisen virallisesti hyväksytyn maailmanennätyksen 62,32 metriä.
