Ero sivun ”Uusi kirkkoraamattu” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
ei ollut "jossain määrin" vaan täysin
Tomisti (keskustelu | muokkaukset)
Siirretty artikkelista Raamatunkäännöskomitea
Rivi 1:
'''Uusi kirkkoraamattu''' tarkoittaa [[Raamattu|Raamatun]] suomennosta, joka hyväksyttiin virallisesti Suomen [[Suomen evankelis-luterilainen kirkko|Suomen evankelis-luterilaisen kirkon]] raamatunkäännökseksi kirkolliskokouksessa vuonna [[1992]]. Se korvasi aiemman vuosien [[1933]]/[[1938|38]] käännöksen, jota alettiin siitä lähtien kutsua [[Vanha kirkkoraamattu|Vanhaksi kirkkoraamatuksi]].
 
Uuden käännöksen katsottiin olevan tarpeellinen koska:
Rivi 5:
* Vanha käännös oli kieliasultaan vanhentunut, eivätkä nykyajan lukijat kyenneet ymmärtämään kaikkia sanoja ja sanontatapoja. Kieliasu haluttiin siis nykyaikaistaa.
 
== Historia ==
Uusi kirkkoraamattu on käännetty niin sanotun dynaamisen ekvivalenssin periaatteella, mikä tarkoittaa, että alkukielen mukaisia sanoja ei ole pyritty kääntämään sanatarkasti, vaan että yksittäisiä sanoja tärkeämpää on sujuva ja ymmärrettävä [[suomen kieli]], joka tuo esille tekstin sisällön. Lisäksi on pyritty välttämään tarpeetonta alkukielen rakenteiden toistoa. Koska kielen kehitys on muuttanut useiden perinteisesti käytettyjen sanojen merkitystä, "raamattusuomi" on pyritty korvaamaan tavallisella yleiskielellä. Teologisena perusteluna tälle on toiminut pyrkimys poistaa monilta tekstin sanoilta niihin kertynyt vieras aines. Monet vanhemmissa käännöksissä käytetyt sanat, jotka 1500- ja 1600-luvuilla olivat yleiskieltä ja sisälsivät tavanomaisen merkityksen, ovat muuttuneet sittemmin uskonnollisiksi ja vaihtaneet merkitystä. Kun vielä vuosien 1933/38 käännöksessäkin nämä on enimmäkseen säilytetty, on tekstien merkitys hämärtänyt. Uudessa kirkkoraamatussa osa näistä sanoista on muutettu nykyaikaisempaan muotoon.
 
Raamatunkäännöskomitea uutta kirkkoraamattua varten asetettiin vuonna 1973.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokoukselle jätettiin 1968 aloite uuden virallisen raamatunsuomennoksen valmistamiseksi. Aloitteen perusteluissa todettiin, että vuosina 1933 ja 1938 käyttöön otettu Raamattu oli suomen kielen ja raamatuntutkimuksen näkökulmasta vanhentunut ja että varsinkin nuoriso tunsi sen sanamuodot vanhahtaviksi ja vieraannuttaviksi.
Aloitteen johdosta kirkolliskokous asetti kymmenjäsenisen raamatunkäännöskomitean. Komitean ensimmäinen kokoonpano käsitti Vanhan testamentin ja seemiläisen filologian edustajina professorit Jussi Aron ja Ilmari Soisalon-Soinisen sekä piispa Aarre Lauhan, Uuden testamentin ja kreikkalaisen filologian edustajina professori Aimo T. Nikolaisen, apul.prof. Esko Haavan, professori Heikki Koskenniemen sekä vt. prof. Jukka Thurénin, kirkon opin edustajana apul.prof. Kalevi Toiviaisen sekä suomen kielen ja tyylin edustajina professori Osmo Ikolan ja kirjailija Lassi Nummen. Koko käännöstyön ajan puheenjohtajana työskenteli piispa Nikolainen. Kohta työnsä alkuvaiheessa komitea pyysi maamme ei-luterilaisia kirkkoja ja yhteisöjä nimeämään edustajansa. Tämän johdosta [[Suomen ortodoksinen kirkko]] ja [[Vapaitten Kristittyjen Neuvosto]] valitsivat komiteaan kumpikin yhden jäsenen. [[Katolinen kirkko Suomessa|Katolinen kirkko]] työskenteli mukana vuonna 1977 asetetussa palauteryhmässä.
 
Uusi kirkkoraamattu hyväksyttiin viralliseen käyttöön tammikuussa 1992.
 
== Käännös ==
 
Uuden kirkkoraamatun kielelliseksi tavoitteeksi määritettiin ”selkeä, luonteva ja nykyaikainen suomen yleiskieli”. Käännöksen tuli olla alkutekstin sisältöä ja tyyliä noudattava nykykielinen käännös. Käännöksen keskeistä ominaisuutta on kuvattu termeillä dynaaminen ekvivalenssi eli dynaaminen vastaavuus. Se tarkoittaa merkityksen ensisijaisuutta tekstin ilmaisutapaan nähden. Uuden suomennoksen myötä
on ollut tarkoitus siirtyä alkutekstisidonnaisesta lukijapainotteiseen tekstiin. Raamatun nimistön oikeinkirjoituksessa ja taivutuksessa komitea teki yhteistyötä [[Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen]] nimitoimiston kanssa.
 
UusiDynaamisen kirkkoraamattuvastaavuuden onperiaate käännetty niin sanotun dynaamisen ekvivalenssin periaatteella, mikäkäännöksessä tarkoittaa, että alkukielen mukaisia sanoja ei ole pyritty kääntämään sanatarkasti, vaan että yksittäisiä sanoja tärkeämpää on sujuva ja ymmärrettävä [[suomen kieli]], joka tuo esille tekstin sisällön. Lisäksi on pyritty välttämään tarpeetonta alkukielen rakenteiden toistoa. Koska kielen kehitys on muuttanut useiden perinteisesti käytettyjen sanojen merkitystä, "raamattusuomi" on pyritty korvaamaan tavallisella yleiskielellä. Teologisena perusteluna tälle on toiminut pyrkimys poistaa monilta tekstin sanoilta niihin kertynyt vieras aines. Monet vanhemmissa käännöksissä käytetyt sanat, jotka 1500- ja 1600-luvuilla olivat yleiskieltä ja sisälsivät tavanomaisen merkityksen, ovat muuttuneet sittemmin uskonnollisiksi ja vaihtaneet merkitystä. Kun vielä vuosien 1933/38 käännöksessäkin nämä on enimmäkseen säilytetty, on tekstien merkitys hämärtänyt. Uudessa kirkkoraamatussa osa näistä sanoista on muutettu nykyaikaisempaan muotoon.
 
Typografisesti uusi kirkkoraamattu eroaa vanhasta siinä, että proosatekstit on ladottu useimmissa laitoksissa jatkuvaksi tekstiksi. Vain runotekstit on kirjoitettu jakeittain. Myös vierasperäisten nimien oikeinkirjoitusta on tarkistettu.
Rivi 49 ⟶ 64:
* [http://www.funet.fi/pub/doc/religion/christian/Bible/html/finnish/1992/ Uusi kirkkoraamattu]
 
'''MyönteisiäYleistä'''
*[http://www.evl.fi/raamattu/1992/lukijalle.html Vuoden 1992 käännöksen esipuhe]
*[http://www.mikaelagricola.fi/mikaelagricola/nykyinen_Kirkkoraamattu.pbs]
 
'''Kriittisiä näkemyksiä'''
* [http://kotisivu.mtv3.fi/valoaristilta/jutut/santala.html Uusi raamatunkäännös - liberaaliteologian luomus]
* [http://personal.inet.fi/koti/henotes/varoitukset.html Varoituksia Uudesta kirkkoraamatusta]