Wikipedia

Ero sivun ”Tieteellinen maailmankuva” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Aika paljon lisäystä + muokkausta ja siirtoja. Jätin pois yhden lähteen (ks. Keskustelu:todellisuuskäsitys).
Rivi 1:
'''Tieteellinen maailmankuva''' tarkoittaa [[tiede|tieteen]] tämänhetkisiin tutkimustuloksiin perustuvaa kokonaiskäsitystä maailmasta. Termiä '''luonnontieteellinen maailmankuva''' käytettäessä mukaan lasketaan ainoastaan [[luonnontieteet|luonnontieteiden]] tulokset. '''Tieteellinen maailmankatsomus''' puolestaan tarkoittaa näkemystä, johon sisältyy tieteellisen maailmankuvan lisäksi tietoteoreettisia ja arvoihin liittyviä kannanottoja. Filosofi [[Raimo Tuomela]] käyttää termiä '''tieteellinen maailmankäsitys''', jonka hän painottaa hieman eri tavoin.
'''Tieteellinen todellisuuskäsitys''' ('''tieteellinen maailmankatsomus''', '''tieteellinen maailmankuva''', '''tieteellinen maailmankäsitys''') on jäsennelty kokonaiskäsitys [[todellisuus|todellisuudesta]], jonka pohjana olevat [[tieto|tiedot]] ovat [[tieteellinen menetelmä|tieteellisin menetelmin]] hankittuja, perusteltuja ja vallitsevan tietämyksen valossa [[totuus|tosia]].<ref>http://www.dlc.fi/~etkirja/et11.htm#_Toc136682124, vrt. Niiniluoto 1984</ref>
 
== Tieteellinen maailmankuva ==
[[Tiede|Tieteen]] tehtävänä on todellisuuden yhä syvempi kuvaaminen: [[havainto|havaittujen]] ilmiöiden [[selitys|selittäminen]] ja ennustaminen sekä [[teoria|selitysjärjestelmien]] muodostaminen myös havainnon ulottumattomiin jäävistä ilmiöiden [[syy|syistä]]. Tieteessä pyritään kertomaan, millainen todellisuus on, hankkimaan [[totuus|totuudenmukaista]] [[tieto]]a todellisuudesta. Tieteellinen menetelmä, jossa tietoa tavoitellaan epädogmaattisesti, arvostelevasti ja julkisesti koeteltavin havainnoin, on sen kannattajien mielestä tehokkain ja [[järki|järkiperäisin]] käsitysten muodostamisen menetelmä. Esimerkiksi [[Charles S. Peirce]] korosti [[1877]] itseäänkorjaavan tieteellisen menetelmän ylivertaisuutta ”itsepäisyyden”, ”[[auktoriteetti|arvovallan]]” ja ”[[a priori|kokemuksesta riippumattoman]]” käsitysten muodostamisen menetelmään nähden.<ref name="Pihlström 2001">{{kirjaviite | Tekijä=Pihlström, Sami | Vuosi=2001 | Nimeke=Usko, järki ja ihminen: Uskonnonfilosofisia esseitä | Selite=Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 227 | Julkaisija=Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura | Tunniste=ISBN 952-9791-41-0}}</ref><ref>Vrt. Niiniluoto 1984</ref>▼
 
Tieteelliseen maailmankuvaan sisältyvät tiedot on hankittu ja perusteltu [[tieteellinen menetelmä|tieteellisellä menetelmällä]]. Tieteellinen maailmankuva on historiallisesti kehittyvä, avoin ja itseään korjaava ja sen kaikki osat ovat periaatteessa arvosteltavissa ja muutettavissa uusien selvinneiden tosiasioiden perusteella. Tieteellisten väitteiden tulee läpäistä vaatimus julkisesta perusteltavuudesta ja koeteltavuudesta, eli niiden on kestettävä vertailussa todellisuuteen sekä tiedeyhteisössä käytävässä kriittisessä keskustelussa.<ref name="Niiniluoto_s80">Niiniluoto, Ilkka: ”Tiede, filosofia ja uskonto, s. 80-81. Otava, Helsinki 1984.</ref>
Kun tiede on laajentunut, tieteellisen todellisuuskäsityksen muodostaminen on tullut yhä vaikeammaksi. [[Auguste Comte]] sanoi [[1800-luku|1800-luvulla]], ettei tämän ongelman ratkaisu voi olla tieteiden välisen työnjaon hävittäminen vaan pikemminkin täydellistäminen: on luotava uusi ryhmä asiantuntijoita, joiden erikoisalana ovat kaikille tieteenaloille yhteiset periaatteet ja siten tieteellisen todellisuuskäsityksen keskeisimmät periaatteet.<ref>http://www.dlc.fi/~etkirja/et11.htm#_Toc136682124</ref>
 
Suomen johtaviin [[Tieteenfilosofi|tieteenfilosofeihin]]<ref>Puolimatka 2005</ref> kuuluvan [[Ilkka Niiniluoto|Ilkka Niiniluodon]] luonnehdinnan mukaan tieteellinen maailmankatsomusmaailmankuva ei koskaan ole täydellinen: aina tulee olemaan kysymyksiä, joihin ei ole vielä löydetty tieteen menetelmien avulla vastauksia. JuuriTieteen arvostelevankriittisellä menetelmänsämenetelmällä avullavoidaan tiedeNiiniluodon muodostaamukaan kuitenkin Niiniluodon mukaanmuodostaa muuttuvanmuuttuva ja edistyvänkehittyvä tietojärjestelmäntietojärjestelmä, jossa aikaisempia virheitä poistetaan ja löydetään entistä tarkempia ja elinvoimaisempiaparemmin selitysjärjestelmiämaailmaa selittäviä teorioita.<ref>Niiniluoto 1984<name="Niiniluoto_s80" /ref> Tieteen tekeminen edellyttää muun muassa rajanvetoa tieteen ja [[näennäistiede|näennäistieteen]] välillä. Joskus on myös vaikea täsmällisesti päättää, mikä on ”oikea” tieteellinen maailmankuva.▼
Tieteellisen todellisuuskäsityksen muodostaminen edellyttää muun muassa rajanvetoa tieteen ja [[näennäistiede|näennäistieteen]] välillä. Muutoinkin kysymys tieteen rajoista on tärkeä ratkaistaessa, mitä tieteelliseen todellisuuskäsitykseen kuuluu ja mitä ei. Tästä syystä on ymmärrettävää, että aina voidaan käydä kiistaa siitä, mikä on ”oikea” tieteellinen todellisuuskäsitys.<ref>http://www.dlc.fi/~etkirja/et11.htm#_Toc136682124</ref>
 
Ilkka Niiniluodon mukaan maailmankatsomusmaailmankuva on epätieteellinen silloin, jos se sisältää tieteellisen maailmankatsomuksenmaailmankuvan kanssa ristiriidassa olevia väitteitä. Vaikka tieteessä ei olekaan ehdottomia takeita totuudesta, tällaisessaon ristiriitatilanteessa on Niiniluodon mukaan järkiperäisempää hyväksyä tieteen tulokset. Näin ei tule menetellä siksi, että ne välttämättä olisivat tosia, vaan siksi, että ne on saavutettu arvostelevankriittisen ja julkisesti valvottavissa olevanjulkisen menetelmän avulla.<ref>Niiniluoto 1984<name="Niiniluoto_s80" /ref>▼
Tieteellinen todellisuuskäsitys on historiallisesti kehittyvä, avoin ja itseään korjaava: sen kaikki osat ovat periaatteessa arvosteltavissa ja muutettavissa uuden tosiasia-aineiston perusteella. Tieteellisille väitteille asetetaan julkisen perusteltavuuden ja koeteltavuuden vaatimus: niiden on kestettävä vertailu todellisuuden kanssa ja läpäistävä tiedeyhteisön sisällä käytävä arvosteleva keskustelu.
 
== Tieteellisen maailmankuvan kehitys ==
▲Suomen johtaviin [[Tieteenfilosofi|tieteenfilosofeihin]]<ref>Puolimatka 2005</ref> kuuluvan [[Ilkka Niiniluoto|Ilkka Niiniluodon]] luonnehdinnan mukaan tieteellinen maailmankatsomus ei koskaan ole täydellinen: aina tulee olemaan kysymyksiä, joihin ei ole vielä löydetty tieteen menetelmien avulla vastauksia. Juuri arvostelevan menetelmänsä avulla tiede muodostaa kuitenkin Niiniluodon mukaan muuttuvan ja edistyvän tietojärjestelmän, jossa aikaisempia virheitä poistetaan ja löydetään entistä tarkempia ja elinvoimaisempia selitysjärjestelmiä.<ref>Niiniluoto 1984</ref>
 
Tieteellinen maailmankuva on kehittynyt [[tieteen historia|tieteen historian]] myötä.
▲Ilkka Niiniluodon mukaan maailmankatsomus on epätieteellinen, jos se sisältää tieteellisen maailmankatsomuksen kanssa ristiriidassa olevia väitteitä. Vaikka tieteessä ei olekaan ehdottomia takeita totuudesta, tällaisessa ristiriitatilanteessa on Niiniluodon mukaan järkiperäisempää hyväksyä tieteen tulokset. Näin ei tule menetellä siksi, että ne välttämättä olisivat tosia, vaan siksi, että ne on saavutettu arvostelevan ja julkisesti valvottavissa olevan menetelmän avulla.<ref>Niiniluoto 1984</ref>
 
[[Aristoteles|Aristoteleen]] (384-322 eaa.) luonnonfilosofiassa ja [[Ptolemaios|Ptolemaioksen]] (n. 85-165 jaa.) [[maakeskinen maailmankuva|maakeskisessä maailmankuvassa]] aineella nähtiin teleologisia eli tarkoitushakuisia ja animistisia eli sielullisia ominaisuuksia. Maailman ajateltiin koostuvan peruselementeistä maa, vesi, ilma, tuli ja taivaselementti eli eetteri (engl. ''quintessence'' tai ''ether''). Näillä ajateltiin jokaisella olevan oma luonnollinen liikkeensä, joka johti kohti sen luonnollista paikkaa maailmassa. Maan ja veden luonnollinen liike oli kohti Maan keskipistettä, ilman ja tulen omille alueilleen Maan yläpuolella. Taivaselementti puolestaan oli näistä selvästi poikkeava, puhdas ja muuttumaton, ja sen luonnollinen liike oli ympyräliike.<ref>Shapin, Steven: ”The Scientific Revolution”, s. 22-24, 28-30. The University of Chicago Press, 1996.</ref>
==Viitteet==
 
Aristoteleen luonnonfilosofiaan perustuva maailmankuva haastettiin 1500-luvun puolivälin tienoilta alkaen. Näitä vielä 1700-luvun alkupuolelle ulottuvia tapahtumia sanotaan usein [[tieteellinen vallankumous|tieteelliseksi vallankumoukseksi]]. Merkittävä askel oli [[Nikolaus Kopernikus|Nikolaus Kopernikuksen]] (1473-1543) esittämä [[aurinkokeskinen maailmankuva|aurinkokeskinen näkemys maailmasta]], joka julkaistiin vuonna 1543 teoksessa ''De Revolutionibus Orbium Coelestium'' (Taivaan pallonkuorien kiertoliikkeistä). Toinen haaste vanhalle maailmankuvalle oli 1600-luvun alussa käyttöön otettu kaukoputki ja [[Galileo Galilei]]n (1564-1642) 1610-luvulla löytämät auringonpilkut. Galilei esitti havaintojensa perusteella, että auringonpilkut olivat aivan lähellä auringon pintaa ja kuuluivat siis kuunyliseen maailmaan. Tämä oli radikaali ajatus, sillä näin ollen kuunylisellä maailmassa saattoi olla muutakin kuin täydellistä ympyräliikettä. Myös Galilein löytämät Jupiterin kuut tukivat käsitystä siitä, että Maa oli yksi planeetta muiden joukossa.<ref>Shapin, Steven: ”The Scientific Revolution”, s. 15-26.</ref>
<references/>▼
 
Ajatuksen matematiikan merkityksestä osana tieteellistä maailmankuvaa esittivät jo [[Pythagoras]] (582-496 eaa.) ja [[Platon]] (427-347 eaa.), mutta nyt sitä alettiin soveltaa uudella tavalla. [[Johannes Kepler]] (1571-1630), joka keksi planeettojen ellipsiradat., esitti myös näkemyksen aurinkokunnan geometrisesta kokonaisrakenteesta ''Mysterium Cosmographicum'' (engl. ''The Secret of the Universe'') vuonna 1596. Tästä teoriasta luovuttiin myöhemmin havaintojen tarkentuessa. Kepler laski kuuden silloin tunnetun planeetan keskietäisyyksien suhteiden vastaavan hyvin täsmällisesti mallia, jossa asetettiin sisäkkäin viisi säännöllistä monitahokasta eli [[Platonin kappaleet]] kuutio, tetraedri, dodekaedri, ikosaedri ja oktaedri. Vuonna 1687 [[Isaac Newton]] julkaisi teoksessaan ''Philosophiae naturalis principia mathematica'' (engl. ''The Mathematical Principles of Natural Philosophy'') gravitaatioteorian, jonka avulla voitiin kuvata matemaattisesti sekä maanpäällisiä että taivaallisia liikkeitä.<ref>Shapin, Steven: ”The Scientific Revolution”, s. 58-64.</ref>
 
1800-luvulla merkittävästi tieteelliseen maailmankuvaan vaikutti eläinlajeja Galapagossaarilla tutkinut [[Charles Darwin]] (1809-1882). Vuonna 1859 julkaisemassaan teoksessa ''Lajien synty'' hän esitti ajatuksensa lajien muuttumisesta toisikseen ajan kuluessa eli [[evoluutioteoria]]n. <ref>Teerikorpi, Pekka ja Valtonen, Mauri: ”Kosmos – maailmamme muuttuva kuva”, s. 376-377. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, Helsinki, 2. p. 1990.</ref>
 
1900-luvulla tieteellinen maailmankuva on kehittynyt eteenpäin [[suhteellisuusteoria|suhteellisuusteorian]] ja [[kvanttimekaniikka|kvanttimekaniikan]] kautta.
 
Ihmistä tutkivista tieteistä esimerkiksi [[psykologia]] ja [[sosiologia]] lähtivät erkaantumaan filosofiasta 1800-luvulla.
 
== Tieteellinen maailmankatsomus ==
 
Tieteelliseen maailmankatsomukseen sisältyvät tieteellisen maailmankuvan lisäksi tietoteoreettiset kannat ja mahdollisesti myös käsityksiä arvoista. Ilkka Niiniluoto katsoo, että tieteellisen maailmankatsomuksen tulee olla joka suhteessa tieteen ihanteita kunnioittava. Näin siihen kuuluviin filosofisiin kannanottoihinkin tulisi liittyä avoimuus, kriittisyys ja itseäänkorjaavuus.<ref name="Niiniluoto_s86">Niiniluoto 1984, s. 86-88.</ref>
 
▲[[Tiede|Tieteen]] tehtävänä on todellisuuden yhä syvempi kuvaaminen: [[havainto|havaittujen]] ilmiöiden [[selitys|selittäminen]] ja ennustaminen sekä [[teoria|selitysjärjestelmien]] muodostaminen myös havainnon ulottumattomiin jäävistä ilmiöiden [[syy|syistä]]. Tieteessä pyritään kertomaan, millainen todellisuus on, hankkimaan [[totuus|totuudenmukaista]] [[tieto]]a todellisuudesta. Tieteellinen menetelmä, jossa tietoa tavoitellaan epädogmaattisesti, arvostelevasti ja julkisesti koeteltavin havainnoin, on sentieteellisen maailmankatsomuksen kannattajien mielestä tehokkain ja [[järki|järkiperäisin]] käsitysten muodostamisen menetelmä. Esimerkiksi [[Charles S. Peirce]] korosti [[1877]] itseäänkorjaavan tieteellisen menetelmän ylivertaisuutta ”itsepäisyyden”, ”[[auktoriteetti|arvovallan]]” ja ”[[a priori|kokemuksesta riippumattoman]]” käsitysten muodostamisen menetelmään nähden.<ref name="Pihlström 2001">{{kirjaviite | Tekijä=Pihlström, Sami | Vuosi=2001 | Nimeke=Usko, järki ja ihminen: Uskonnonfilosofisia esseitä | Selite=Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 227 | Julkaisija=Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura | Tunniste=ISBN 952-9791-41-0}}</ref><ref>Vrt. Niiniluoto 1984</ref> Tieteelliseen maailmankatsomukseen kuuluukin tietoteoreettinen näkemys, jonka mukaan paras ja luotettavin menetelmä hankkia tietoa on tieteellinen metodi.<ref name="Niiniluoto_s86" />
 
Raimo Tuomela käyttää termiä tieteellinen maailmankäsitys. Hän katsoo siihen sisältyvän keskeisenä ajatuksen, että maailmaa kuvattaessa tulee olemassaolon kriteereiksi ottaa ilmiöitä parhaiten selittävät tieteelliset teoriat. Hän pitää totuuden käsitettä pohjimmiltaan tiedollisena tai [[epistemologia|episteemisenä]] eli ajattelee, että totuus on aina sidoksissa johonkin näkökulmaan ja taustatietoon.<ref>Halonen, Ilpo: [http://www.helsinki.fi/hum/fil/tietfil/Luento09.htm www.helsinki.fi/hum/fil/tietfil/Luento09.htm]</ref>
 
== Lähteet ==
▲<references />
 
== Katso myös ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteellinen_maailmankuva”