Ero sivun ”Peijaiset” versioiden välillä

Karhun [[kallo]]jen rituaalinen säilyttäminen saattaa olla hyvin vanha toimitus; se on levinnyt useille pohjoisen luonnonkansoille, ja jo [[neandertalin ihminen|neandertalin ihmisen]] tiedetään luolalöytöjen perusteella tehneen niin. Tapa on tunnettu myös Suomessa, jossa peijaisten päätteeksi kallo vietiin honkaan. Oletettavasti eräs taustalla oleva uskomus on, että sielu asuu kallossa. Suomensukuisten sielukäsitys oli alun perin moniosainen. Ehkäpä henki tai elämänvoima asui karhun lihassa, ja siirtyi sen syöjiin, kun taas sielu jatkoi vaellustaan.

 

 

Karhu saatettiin naittaa vertauskuvallisesti nuoren neidon kanssa. Tämän tarkoitus oli saada karhu tyytyväiseksi, mutta siihen saattoi liittyä myös uskomus siitä, että karhu voisi olla ihmisen sukua. Toisaalla taas nuoria naisia nimenomaan kiellettiin osallistumasta peijaispitoihin, ehkä peläten, että karhun liha voisi hedelmöittää naisen. Uskomus ihmisen ja karhun sukulaisuuteen on ollut myös samantapaisia rituaaleja tehneillä pohjois-Amerikan intiaaneilla.