Ero sivun ”Matruusi” versioiden välillä

Saksan keisarikunnan ja Venäjän keisarikunnan laivastoissa matruusit olivat poliittisesti aktiivisia. Laivasto teknisestä luonteestaan johtuen edellytti kohtalaista yleissivistyksen tasoa jäseniltään. Toisaalta merisota Itämerellä oli hiljaista, ja sekä Saksan että Venäjän laivastot makasivat pitkiä aikoja laiturissa miehistön ikävystyessä. Neuvostoliiton historiankirjoituksessa matruuseja pidettiin vallankumouksen etujoukkona. Venäjällä matruusit kapinoivat jo vuonna [[1905]] panssarilaiva Ruhtinas Potjomkin Taurialaisella. Vuoden [[1917]] [[maaliskuun vallankumous|maaliskuun vallankumouksessa]] matruusit osallistuivat merkittävästi levottomuuksiin tapaen useita upseereitaan. Kevään ja kesän aikana matruuseista koostuneet osastot osallistuivat työväenliikkeen radikaalisiiven toimintaan. Näkyvin yksittäinen venäläismatruusien poliittinen teko oli [[Alfred Kordelin]]in murha. Venäjän laivaston Helsinkiin sijoitettujen yksiköiden miehistö toimi myös eräissä merkittävissä poliittisissa tehtävissä vuoden 1917 aikana. Muun muassa Suomen viimeinen [[kenraalikuvernööri]] oli matruusi.

 

Bolševikkeja kannattaneet matruusit osallistuivat [[lokakuun vallankumous|lokakuun vallankumoukseen]] heti alusta alkaen. Bolševikkivallankaappajien aloitussignaalina toimi aamuvarhaisella [[7. marraskuuta]] [[1917]] panssarilaiva Aurolta kohti [[Talvipalatsi]]a ammuttu tykinlaukaus, jota vuosina 1917–1991 pidettiin neuvostolaivaston syntyhetkenä. Myöhemmin [[Venäjän sisällissota|Venäjän sisällissodassa]] matruuseista muodostetut jalkautetut osastot taistelivat useissa tärkeissä taisteluissa. Saksan laivaston matruusit vaikuttivat puolestaan Saksan muuttumiseen tasavallaksi kapinoimalla [[1919]]. Venäjän laivaston poliittinen rooli katosi vuonna [[1921]], kun [[menševikit|menševikkejä]] kannattaneet merisotilaat nousivat kapinaan yhä itsevaltaisemmaksi muuttuvaa bolševikkihallitusta vastaan. Kapina kukistettiin verisesti, ja henkiinjääneet pakenivat jään yli Suomeen.