Ero sivun ”Emmanuel Le Roy Ladurie” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Velma (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 2:
 
==Elämäkerta==
Emmanuel Le Roy Ladurien isä oli sosiaalisia katolisia edustanut Marsalkka [[Pétain]]in maatalousministeri ja myöhempi vastarintaliikkeen jäsen Jacques Le Roy Lauderie. Emmanuel on opiskellut loppututkinnon pariisilaisessa eliittikoulussa École normal supérieuresupérieuressa ja sai päästödiplomin vuonna [[1948]]. Vuosina [[1955]]-[[1957]] hän toimi lukion opettajana ja sen jälkeen [[CNRS]] tutkimuslaitoksessa ja [[Montpellier]]in yliopiston filosofisen tiedekunnan [[assistentti]]na. Monpellierin kaudella hän antautui syvällisemmin tutkimustyölle ja jatkoi sitä toimiessaan yliassistenttina ''École des hautes études en sciences sociales'' (EHESS) –tutkimusinstituutissa.
 
Hän väitteli tohtoriksi historiassa teoksella ''Les Paysans de Languedoc'' (1966) ja tämän jälkeen hän julkaisi maailmanmainetta saavuttaneen teoksensa ”Montaillou, village occitan”. Vuosina [[1973]]–[[1999]] hän hoiti [[Collège de France]]n Nykyajan kulttuurihistorian professuuria. Hän toimi [[1987]]–[[1994]] [[Ranskan kansalliskirjasto]]n pääjohtajana. Tässä tehtävässä hän osallistui keskeisesti uuden kansalliskirjaston rakentamiseen.
Rivi 8:
Le Roy Lauderie on epäilemättä eräs tuotteliaimmista nykyhistorioitsijoitamme, mutta hän on paljossa kiitollinen merkittävälle [[Annalistinen koulukunta|Annalaistisen koulukunnan]] jäsenelle ja tukijallaan [[Fernand Braudel]]ille. Le Roy Lauderie osallistui 1970-luvun alussa vaikuttaneen Nouvelle histoire -ryhmän toimintaan. Hän on myös yksi [[mikrohistoriallinen tutkimusmenetelmä|mikrohistoriallisen tutkimusmenetelmän]] pioneereista. Näin hänen tunnetuin teoksensa [[Montailloun kylä]]n tapahtumista perustuu inkvisiittori Jacques Fournierin muistiinpanoihin ja pyrkii rakentamaan kokonaisuuden pienen Languedocin maakunnassa sijaitsevat kylän elämän [[Kataarit|kataarien]] vaikutuskaudella. Hän on myös saanut mainetta [[antropologia|antropologisen]] historian alueella, joka on ollet mahdollista kun hän on tarkastellut ihmisiä menneisyydessä yhteydessä ympäristöönsä.
 
Hän oli nuoruudessaan Ranskan kommunistisen puolueen jäsen, mutta suhde päättyi vuonna [[1956]] kun [[Neuvostoliitto]] osallistui [[Unkari]]n kansannousun tukahduttamiseen. Tuotannossaan hän on eritellyt [[totalitarismi]]a ja siihen sitoutumista teoksissa ''Les grands procès politiques ou la pédagogie infernale'' ([[2002]]) ja ''Ouverture, société, pouvoir : de l’Édit de Nantes à la chute du communisme''. Jälkimmäinen teos ilmestyi yhteistyönä [[Guillaume Bourgeois]]in kanssa vuonna [[2004]] sekä .
 
Tutkijana Le Roy Lauderie on ollut kiinnostunut myös paikallis- ja aluehistoriasta. Tästä todistaa teos ''Histoire de France des régions'' (2004). Hän on toiminut aktiivisti Arkeia-nimisen Lounais-Ranskan alueen historiaa käsittelevän lehden kirjoittajana.
Rivi 47:
*Histoire économique et sociale de la France, 1976
**De 1450 à 1660
**Paysannerie et croissance (collaborateuryhteisteos)
*Le Carnaval de Romans : de la Chandeleur au Mercredi des cendres (1579–1580), Gallimard, 1979 / suom. Karnevaalit: kynttelinpäivästä piinaviikolle, 1579-1580, suom. Inkeri Tuomikoski. Art House, 1990, ISBN: 951-884-027-X,
*L’Argent, l'amour et la mort en pays d'oc, Le Seuil, 1980
Rivi 67:
*Histoire humaine et comparée du climat, Fayard, 2004
*Histoire de France des régions: la périphérie française, des origines à nos jours, 2005
 
 
[[Luokka:Ranskalaiset historioitsijat|Le Roy Ladurie, Emmanuel]]