Ero sivun ”Arabinationalismi” versioiden välillä

Arabinationalistien poliittiset asenteet olivat maltillisia [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäistä maailmansotaa]] edeltävinä vuosina. He vaativat lähinnä uudistuksia, kuten laajempaa [[autonomia]]a arabeille [[Ottomaanien valtakunta|Ottomaanien valtakunnassa]], laajempaa [[arabian kieli|arabian kielen]] käyttöoikeutta opetuksessa ja [[asevelvollisuus|arabiasevelvollisten]] rauhanaikaisessa valtakunnallisessa asepalveluksessa. Aatteessa oli nähtävissä radikalisoitumista Ottomaanien valtakunnassa vallankumouksen vuonna [[1908]] tehneiden [[nuorturkkilaiset|nuorturkkilaisten]] julkaistua turkkilaistamisohjemansa. Kuitenkaan arabinationalismi ei vielä ollut mikään joukkoliike, ei edes Syyriassa, jossa sillä oli vankin kannatus. Monet arabit olivat lähinnä uskollisia uskonnolleen, heimolleen, lahkoilleen tai paikallishallinnoilleen. Arabinationalismin vahvimmat kilpailijat olivat nuorturkkilaisten [[ottomanismi]] ja pan-[[islam]]ilaisuus eli varhainen [[islamismi]].

 

 

Kansallismieliset ajatukset ja tunteet tulivat enemmän esille Ottomaanien valtakunnan hajoamisen aikoihin. Turkkilaisvastaisuus voimistui [[Jamal Pašša]]n aloitettua salaseurojen julmat [[vaino]]t, joissa surmattiin useita isänmaallisia ajattelijoita vuosina [[1915]]–[[1916]]. Samaan aikaan [[britit]] yllyttivät [[Husain ibn Ali|šarif Husain]]in aloittamaan arabien kansannousun ensimmäisen maailmansodan aikana. Ottomaanit kukistettiin ja Husainin pojan, prinssi [[Feisal ibn Hussein]]in johtamat arabikapinalliset valtasivat Damaskoksen [[1918]]. Yritys yhdistää arabit Faisalin johtamaksi Syyrian [[kuningaskunta|kuningaskunnaksi]] jäi lyhytaikaiseksi.