Ero sivun ”MPEG-2” versioiden välillä

I -kuvien tiivistyssuhde on huonoin, sillä se sisältää vain kuvassa itsessään olevaan tietoa, jonka perusteella koodataan P- ja B-kuvat. I kuvat koodataan [[JPEG]]-tyyppisesti. P-kuva tehdään käyttämällä edellisen P-tai I-kuvan [[informaatio]]ta, tätä kutsutaan eteenpäin ennustamiseksi. P -kuvassa vähennetään sekä ajallista, että paikallista [[redundanssi]]a, jolloin saadaan aikaiseksi I-kuvia parempi tiivistysaste. B -kuvat tarjoavat parhaimman tiivistyssuhteen, sillä ne sisältävät vähiten tietoa. B -kuvat luodaan käyttämällä joko edellisen tai seuraavan I-tai P-kuvan tietoja. Kuvaryhmiä on kahdenlaisia: suljettuja ja avoimia. Suljetussa kuvaryhmässä viimeinen B -kuva voi viitata seuraavan kuvaryhmän I -kuvaan. Avoimessa kuvaryhmässä ei taas ole viitteitä ulkopuolisiin ryhmiin.

 

Ennusteen laskeminen P -kuvassa toimii seuraavasti. Valitaan 16×16 -pikselin kokoinen lohko, joka muodostuu neljästä [[luminanssi]]lohkosta ja kahdesta [[krominanssi]]lohkosta. Tämän jälkeen sitä verrataan aijemmin siirrettyyn referenssikuvaan, ja pyritään hakemaan referenssikuvasta sellainen 16×16:n [[pikseli]]n alue, joka on mahdollisimman samankaltainen valitun lohkon kanssa. Jos molemmat lohkot sijaitsevat samassa paikassa (x,y), tulee niin sanotun siirtymä[[vektori]]n arvoksi 0. Muussa tapauksessa siirtymävektorin arvo on nollasta poikkeava. Tämän lisäksi referenssikuvan ja koodauksessa olevan kuvan lohkojen erotus lasketaan ja sille suoritetaan DCT-muunnos ja [[kvantisointi]]. Näin saatu P -kuva lähetetään yhdessä siirtymävektorin kanssa vastaanottajalle. Jos vastaavaa ruutua ei referenssi kuvasta löydy, kyseinen lohko koodataan I-kuvaksi, eikä siinä enää käytetä referenssikuvan tietoja.