Kaupankäynti ei kuitenkaan vienyt aivan kaikkea hidatsain ajasta, sillä välillä he ehtivät myös käydä sotaa. Jos siouxit olivatkin suurin ja mahtavin heidän vihollisistaan, niin myös hieman pohjoisenpana asuvat assiniboinet muodostivat selvästi erottuvan uhkanuhan. Osa sodista syntyi kiistoista metsästysmaista. Hidatsat, vaikka olivatkin maanviljelijöitä, harrastivat myöskin jossakin määrin metsästystä tasangoilla. Näillä retkillä he alun perin törmäsivät metsästeleviin assiniboineihin. Kahakoita käytiin lukuisia. Kumpikin kansa liikkui ratsuin, joten myös taistelupaikat muuttuivat. Välillä hidatsat ottivat yhteen cheyennien kanssa, jotka hekin metsästelivät monesti samoilla alueilla kuin edellä mainitut. Hidatsat osasivat olla hyvinkin sotaisia ja vetivät useita kertoja rauhalliset naapurinsa mandanit mukaan sotatoimiin. Kun sairausepidemiat sitten 1830-luvulla tuhosivat suuren osa hidatsoja, niin voimasuhteet tasangoilla muuttuivat. He joutuivat välillä turvautumaan amerikkalaisten apuun selvitäkseen muiden heimojen, eritoten siouxien, hyökkäyksistä. Luja liitto, jonka hidatsat olivat tehneet mandanien ja arikarojen kanssa, auttoi heitä selviytymään monista yhteenotoista ja kaikki kolme heimoa yhdessä selvisivät läpi sotaisan 1800-luvun, vaikka heidän yhteinen lukumääränsä ei ollutkaan kovin suuri.
