Ero sivun ”Zazen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti muokkasi: vi:Tọa thiền |
p viivoja & linkki Mu-artikkeliin |
||
Rivi 6:
# hengityksen laskeminen,
# hengityksen tarkkailu,
# koan
# shikantaza (pelkkä istuminen).
Hengityksen tarkkailu ja erityisesti hengityksen laskeminen ovat metodeja, joita voi käyttää mielen tyynnyttämiseen ja keskittymiskyvyn parantamiseen. Syventynyt keskittyminen johtaa syvään keskittymisen tilaan ''samadhiin'', jossa mieli on tyyni ja fokusoitunut kohteeseensa. Syvät keskittymisen tilat eivät kuitenkaan ole itsetarkoitus zen-meditaatiossa vaan niillä on selkeä työkalun asema. Tärkeimpänä tavoitteena on kehittää tarkkaavaisuutta. Vaikka kaikki zazen-tekniikat kehittävät ja johtavat tarkkaavaiseen ja keskittyneeseen tilaan, koan ja shikantaza ovat harjoituksia, joiden painopisteenä on "mielen avaaminen" ja kohonnut tarkkaavaisuuden tila. Tällainen keskittynyt tarkkaavaisuus, jossa mieli ei harhaudu mielikuviin tai ajatuksiin vaan pysyy tiukasti tässä hetkessä, johtaa lopulta harjoittajan ensimmäiseen valaistumiskokemukseen (jap. kensho).
== Koan
Koan on paradoksaalinen kysymys. Koanit voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan: ns. läpimurtokoanit ja myöhemmät koanit. Läpimurtokoan on ensimmäinen koan, jonka opettaja oppilaalle antaa. Koanin läpäiseminen johtaa ensimmäiseen valaistumiskokemukseen, jonka jälkeen oppilas on valmis työskentelemään muiden koaneiden kanssa. Tyypillisiä läpimurtokoaneja ovat ns. luonnolliset koanit: "Kuka minä olen?", "Mitä tämä on?" sekä zen-buddhalaiseen traditioon liittyvät [[Mu (käsite)|Mu]]-koan, sekä suurelle yleisölle kaikkein tutuin koan: "Kahden käden taputuksesta lähtee ääni. Minkälainen ääni lähtee yhden käden taputuksesta?".
Koan-harjoitusta tehdään yleensä vain opettajan johdolla. Koska ihmisillä on taipumus haluta nopeasti ratkaisu ongelmiinsa, koan-harjoituksessa vaadittava jatkuva, vuosia kestävä "ei tietämisen"-olotilassa pysyminen ei ole kovin helppoa. On mahdollista, että oppilas keksii koanille oikean "selityksen" tai jopa vakuuttaa itsensä siitä, että on valaistunut jatkuvan kysymisen sijaan. Välttääkseen tämän oppilas tapaa opettajaansa säännöllisesti. Opettaja testaa oppilastaan ja toimii "dharmaporttina", eräänlaisena esteenä, jonka oppilas lopulta läpäisee saatuaan ensimmäisen valaistumiskokemuksen.
| |||