Ero sivun ”Sąjūdis” versioiden välillä

1980-luvun puolivälissä Liettuan Kommunistisen Puolueen johto epäröi ottaa vastaan [[Mihail Gorbatšov]]in tekemiä uudistuksia, [[perestroika]]a ja [[glasnost]]ia. [[1987]] puolueen pääsihteeri kuoli, ja hänen tilalleen valittiin samaa kommunistista linjaa kannattava [[Ringaudas Songaila]]. Samaan aikaan Neuvostovalloissa oli valloillaan [[nationalismi|nationalistinen]] ilmapiiri. Samaan aikaan myös [[solidaarisuus|Puolassa solidaarisuusliike]] sai vahvaa kannatusta, ja kun länsimaiset valtiot tukivat itsenäistymistä, radikaalit itsenäisyysaktivistit aloittivat liikehdinnän [[Baltian maat|Baltian maissa]].

Kesäkuun kolmantena päivänä vuonna 1988 joukko [[intellektuelli|intellektuelleja]] kokoontui yhteen ja päätyivät perustamaan ”Sajudiksen”Sąjūdiksen aloiteryhmän”. Heidän tarkoituksenaan oli organisoida liike, joka tukisi glasnostia, perestroikaa ja [[demokratia|demokratisointia]]. Ryhmä koostui 35 ihmisestä, joista 17 oli Kommunistisen Puolueen jäseniä. Liikkeen nimeksi tulisi ”Lietuvos Persitvarkymo Sąjūdis”, Liettuan uudistusliike, joka tunnetaan nykyään nimellä Sąjūdis.

Eräs suurista tapahtumista jonka liike sai aikaan, oli n. 250 000 ihmisen mielenosoitus [[Molotovin–Ribbentropin sopimus|Molotov-Ribbentrop sopimusta]] ja sen salaista lisäpöytäkirjaa vastaan ]]elokuun 23. elokuuta 1988.

Liike kannatti [[Gorbatšov]]inGorbatšovin politiikkaa, mutta samaan aikaan puhui Liettuan kansallisten asioiden, kuten [[Liettuan kieli|liettuan kielen]] palautuksen viralliseksi, puolesta. Sen toimintaan kuului totuuden julkituominen [[Stalin]]in hallintovuosilta, luonnonsuojelualuonnonsuojelu, kolmannen ydinreaktorin rakentamisen estäminen Ignalina –ydinvoimalaan ja salaisen Hitler-Stalinin sopimuksen lisäpöytäkirjan paljastamistapaljastaminen.

Yleensä Sąjūdis käytti joukkokokoontumisia päästäkseen tavoitteisiinsa. Aluksi Kommunistinenkommunistinen Puoluepuolue vierasti näitä kokouksia, mutta lopulta poliittisen tarpeen kasvaessa sen läsnäolo tuli pakolliseksi. Kommunistiset johtajat uhkasivat lopettaa tapaamiset väkivalloin, mutta taipuivat massiivisten mielenosoituksien alla. Liikkeen ehdokkaat pärjäsivätkin hyvin vaaleissa, ja etenivät kohti parlamenttia hyvää vauhtia vuoden [[1989]] aikana.

23. elokuuta 1989 Sąjūdis oli järjestämässä ehdottomasti suurinta mielenosoitusta Molotov-Ribbentrop –sopimusta vastaan. Tällöin oli sopimuksen kirjoittamisesta kulunut täsmälleen 50 vuotta. [[Baltian ketju]]ksi kutsuttuun tapahtumaan otti Baltian maista osaa arviolta 2 miljoonaa ihmistä. He muodostivat katkeamattoman ihmisketjun [[Tallinna|Tallinasta]]sta [[Riika]]n kautta [[Vilna]]an ja matkaksi kertyi n.noin 600 kmkilometriä.

Joulukuussa 1989 Liettuan Kommunistinenkommunistinen Puoluepuolue sanoi itsensä irti Neuvostoliiton Kommunistisesta Puolueesta antaen kaiken valtansa parlamentille. Helmikuussa 1990 vaaleissa Sąjūdiksen edustajat saivat ylivoimaisen enemmistön parlamentissa. Maaliskuussa 1990 Liettua julistautui itsenäiseksi.

Sąjūdis on vieläkin olemassa ja aktiivinen, mutta on menettänyt melkein kaiken vaikutusvaltansa. Sen suosio laski selvästi sen epäonnistuessa pitämään yhtenäisyyttä erilaisten poliittisten näkemysten omaavien ihmisten välillä, ja ollessaan tehoton taloudellisen tilanteen parantamisen kanssa. [[Demokraattinen Työväen Puoluetyöväenpuolue]] (ent. Liettuan Kommunistinenkommunistinen Puoluepuolue) voittikin parlamenttivaalit helmikuussa 1992.