Ero sivun ”Puhdasoppisuuden aika Suomessa” versioiden välillä

Kuninkaan vallan kasvun tueksi [[Kustaa Vaasa]] otti käyttöönsä [[Mooseksen laki|Mooseksen lain]]. Käskyjen rikkomisesta ja jumalanpilkasta tai kiroilusta säädettiin rangaistukseksi kuolemantuomio. Uudet säädökset olivat "Jumalan ja Ruotsin lakeja". Lakia ei noudatettu sanatarkasti, vaan usein kuolemantuomio muutettiin lievemmäksi. Oikeus tuomioiden lieventämiseen oli ensin vain kuninkaalla, sittemmin hovioikeuksilla. Tutkija Marko Nenonen toteaa: "''Karmea laki oli vallanpitäjän pelottava ase, eivätkä alamaiset voineet tietää, kenen hengen esivalta armahtaisi - jos armahtaisi.''" <ref> Marko Nenonen: Noituus, taikuus ja noitavainot, s. 264 - 265</ref>. Aluksi pahimpana pidettiin vahingoittavaa noituutta. 1600-luvun lopulla alettiin vainota myös hyvää tarkoittavia kansanuskon loitsuja ja rituaaleja. ''"Esivallalle taikuus oli pahempaa kuin noituus, sillä noituutta esivalta ei pelännyt, mutta puhdasoppista uskoa ei voitu ylläpitää taikojen tekijöiden joukossa"'' <ref> Marko Nenonen: Noituus, taikuus ja noitavainot, s. 288-289</ref>. "''Esivallan rooli oli alistava jo siinä merkityksessä, että vallan haltijat katsoivat tietävänsä paremman kristillisen elämäntavan kuin se, mitä alamaiset olivat valmiita hyväksymään ja mihin he olivat osin vuosisataisten perinteiden myötä tottuneet".<ref> Marko Nenonen , Timo Kervinen, Synnin palkka on kuolema s. 240, Otava 1994, Helsinki - Keuruu</ref>