Ero sivun ”Romantiikan musiikki” versioiden välillä

Kuuluisimmat varhaiset romantiikan aikakauteen luettavat säveltäjät olivat [[Carl Maria von Weber|Weber]], joka toi tyylin [[ooppera|oopperoihinsa]], ja [[Franz Schubert|Schubert]], jonka lauluteokset ja [[sinfonia]]t vasta vähitellen tulivat tunnetuiksi. Seuraavaan säveltäjien aaltoon kuuluivat pianon mestarit [[Franz Liszt|Liszt]] ja [[Frédéric Chopin|Chopin]], soitinnusta kehittänyt [[Hector Berlioz]] sekä klassismin romantiikassa säilyttänyt [[Felix Mendelssohn]] ja romantiikan säveltäjän perikuva [[Robert Schumann]]. He kaikki syntyivät 1800-luvun alussa ja olivat ensimmäisiä täysin romanttisen musiikin edustajia. Vielä 1840-luvulla romantiikan ohella vaikutti voimakkaana postklassismi ja hovimusiikki, mutta myöhemmin ne alkoivat väistyä lopullisesti vallitsevan tyylisuunnan tieltä.

Konserteista tuli yhä tärkeämpiä, ja muun muassa kuuluisat pianistit matkustivat kulkuvälineiden kehittyessä pitkiäkin matkoja esiintymään. Ilmiön pioneeri oli kuuluisa viuluvirtuoosi [[Niccolò Paganini]]. Kuuluisan henkilön esiintyessä konsertissa ihmiset saattoivat tulla kuuntelemaan pikemminkin häntä, eikä esitettävä teos enää ollut yhtä tärkeä. Mendelssohnin myötä sinfoniaorkesteri tuli yhä merkittävämmäksi, ja sille kehittyi säännöllinen esiintymiskausi. VieläLisäksi 1840-luvullahänen romantiikannäkemyksensä ohella vaikutti voimakkaana postklassismi ja hovimusiikki[[kapellimestari]]sta, muttajoka myöhemminrakentaa neesitetystä alkoivatteoksesta väistyäoman lopullisestitulkintansa, vallitsevantuli tyylisuunnantaidemusiikkiin tieltäjäädäkseen.

Liszt ja Chopin laajensivat huomattavasti pianotekniikkaa tuomalla uusia taidokkaita soittotapoja. Liszt alkoi myös ensimmäisten joukossa hylätä vanhat sävellyksen rakenteet, ja hän toi uuden sävellysmuodon, [[Sinfoninen runo|sävelrunon]], orkesterimusiikkiin. Sävelruno on perinteistä sinfoniaa selvästi rakenteeltaan vapaampi ja lähes aina ohjelmallinen.