Ero sivun ”Romantiikan musiikki” versioiden välillä

204 merkkiä lisätty ,  15 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Kuuluisimmat varhaiset romantiikan aikakauteen luettavat säveltäjät olivat [[Carl Maria von Weber|Weber]], joka toi tyylin [[ooppera|oopperoihinsa]], ja [[Franz Schubert|Schubert]], jonka lauluteokset ja [[sinfonia]]t vasta vähitellen tulivat tunnetuiksi. Seuraavaan säveltäjien aaltoon kuuluivat pianon mestarit [[Franz Liszt|Liszt]] ja [[Frédéric Chopin|Chopin]], soitinnusta kehittänyt [[Hector Berlioz]] sekä klassismin romantiikassa säilyttänyt [[Felix Mendelssohn]] ja romantiikan säveltäjän perikuva [[Robert Schumann]]. He kaikki syntyivät 1800-luvun alussa ja olivat ensimmäisiä täysin romanttisen musiikin edustajia.
 
Konserteista tuli yhä tärkeämpiä, ja muun muassa kuuluisat pianistit matkustivat kulkuvälineiden kehittyessä pitkiäkin matkoja esiintymään. Ilmiön pioneeri oli kuuluisa viuluvirtuoosi [[Niccolò Paganini]]. Kuuluisan henkilön esiintyessä konsertissa ihmiset saattoivat tulla kuuntelemaan pikemminkin häntä, eikä esitettävä teos enää ollut yhtä tärkeä. Mendelssohnin myötä sinfoniaorkesteri tuli yhä merkittävämmäksi, ja sille kehittyi säännöllinen esiintymiskausi. Vielä 1840-luvulla romantiikan ohella vaikutti voimakkaana postklassismi ja hovimusiikki, mutta myöhemmin ne alkoivat väistyä lopullisesti vallitsevan tyylisuunnan tieltä. Liszt ja Chopin laajensivat huomattavasti pianotekniikkaa tuomalla uusia taidokkaita soittotapoja. Liszt toialkoi myös ensimmäisten joukossa hylätä vanhat sävellyksen rakenteet, ja hän toi uuden sävellysmuodon orkesterimusiikkiin, [[Sinfoninen runo|sävelrunon]], jokaorkesterimusiikkiin. Sävelruno on perinteistä sinfoniaa selvästi rakenteeltaan vapaampi ja lähes aina ohjelmallinen.
 
Varhaisromantiikan lopulla tulivat tunnetuiksi oopperan mestarit [[Giuseppe Verdi]] ja [[Richard Wagner]]. Vuoden 1848 vallankumoukset Euroopassa merkitsivät loppua romantiikalle kirjallisuudessa ja maalaustaiteessa ja alkua [[Vitoriaanisuus|viktoriaaniselle]] tyylisuunnalle, mutta musiikissa tyylisuunta kehittyi edelleen myöhäisromantiikaksi.
 
==Kansallisromantiikka==
Monissa Keski-Euroopan perinteisten musiikkivaltioiden ulkopuolisissa maissa kansallisuusaatteet alkoivat nousta 1800-luvun lopulla. Kiinnostus heräsi oman maan historiaan, mytologiaan, luontoon ja muihin ominaispiirteisiin samalla, kun esimerkiksi [[Suomi|Suomessa]] ja [[Norja]]ssa haaveiltiin itsenäisyydestä. Kirjallisuuden ja maalaustaiteen ohella myös musiikissa säveltäjät koittivat kiteyttää teoksiinsa oman kansallisen identiteettinsä. Merkittävimpiä kansallisromantiikan säveltäjiä olivat [[Venäjä]]llä [[Pjotr Tšaikovski]], [[Modest Musorgski]] ja [[Nikolai Rimski-Korsakov]], Suomessa [[Jean Sibelius]], Norjassa [[Edvard Grieg]] ja Tšekissä [[Bedřich Smetana]] sekä [[Antonín Dvořák]]. Samoin jo pianistisäveltäjät Chopin ([[Puola]]) ja Liszt ([[Unkari]]) sisällyttivät kansallisaatteen musiikkiinsa.
 
==Romantiikka 1910-luvulta nykypäivään==
Rekisteröitymätön käyttäjä