Ero sivun ”Plutonium” versioiden välillä

Plutonium esiintyy varsin usein ydinaseisiin ja ydinvoimaan liittyvässä keskustelussa. Keinotekoisesti valmistettuna ja ydinaseissa yleisenä aineena monet näkevät sen merkittävänä ydintekniikan symbolina. Plutonium saatetaan mainita harvinaisen myrkyllisenä - jopa kaikkein myrkyllisimpänä - tai poikkeuksellisen voimakkaasti säteilevänä aineena, vaikka kumpikaan määre ei vastaa plutoniumin todellisia fysikaalisia ominaisuuksia. Plutonium ei ole erityisen radioaktiivista, esimerkiksi yleisimmän Pu-239-isotoopin aktiivisuus (n. 3,3 GBq/g) alittaa selvästi mm. luonnossa esiintyvien [[radium]]in ja [[radon]]in aktiivisuuden ja myös palovaroittimissa kätetyn [[amerikium]]in aktiivisuuden. Plutoniumin kemiallinen myrkyllisyys on muiden raskasmetallien luokkaa ja verrattavissa [[nikotiini]]in - voimakkaasti myrkyllisistä aineista kuten [[dioksiini|dioksiineista]] se jää selvästi jälkeen. Plutoniumin käsittely tapahtuu lähes yksinomaan laboratoriossa tai suljetussa [[ydinpolttoaine]]kierrossa, joten väestön altistuminen sille on äärimmäisen epätodennäköistä ainakin verrattuna huomattavasti radioaktiivisempiin (kuten luonnossa esiintyvä [[radon]]) ja myrkyllisempiin (kuten savukaasuissa esiintyvät [[dioksiini]]t) aineisiin. Yhtään plutoniummyrkytystä ei maailmanhistoria tunne, mutta säteilytyössä on työntekijöitä joskus altistunut mitattaville määrille plutoniumia ilman että olisi havaittu myrkytysoireita tai muitakaan vaikutuksia.