'''Jacques Monod''' ([[1910]]-–[[1976]]) oli ranskalainen tutkija, joka katsotaan modernin [[molekyylibiologia]]n luojaksi.
Monod selvitti muun muassa sitä, miten bakteerisolussa [[geeni]]t menevät päälle ja pois, aina tarpeen mukaan. Hän löysi myös bakteereiden perimälle tyypilliset operonit; Hänhän huomasi, että sokeria hajottavat geenit olivat yhdessä ryppäässä siten, että geenit olivat perimässä järkevissä kokonaisuuksissa lähekkäin. Monod tutki myös, miten entsyymien aktiivisuus vaihteli solun sisällä ja mitkä tekijät vaikuttivat tähän. Monod ehti elämänsä aikana julkaista parisataa tieteellistä julkaisuakirjoitusta.
Monod sai yhdessä Francois[[François JacobinJacob]]in ja [[André LwoffinLwoff]]in kanssa lääketieteen ja fysiologian [[Nobelin palkinto|Nobelin palkinnon]] vuonna [[1965]].
Monodin kirja "sattumaSattuma ja välttämättömyys" (1970) herätti kohua. Kirjan perusteesi oli, että [[elämä]]llä ei ollut merkitystä ja että biosfääri oli sattuman ja lainomaisuuden tuottama fysikaalisesti ja kemiallisesti ymmärrettävä ja [[evoluutio]]n kautta monimutkaistunut ilmiö.
Monod kuoli nopeasti edenneeseen syöpään vuonna [[1976]].
