Ero sivun ”Taigan erakot” versioiden välillä

'''Taigan erakot''' on [[Vasili Peskov]]in tositapahtumiin perustuva kirja, joka kertoo 1920-luvulla [[Siperia]]ann erämaahan lähteneestä [[vanhauskoisuus|vanhauskoisesta]] Lykovien perheestä. Kauas muusta asutuksesta siirtymisen syynä oli uskonto, jonka mukaan maailmassa eläminen oli [[synti]].

Perheen kohtalostaPerheestä kerrottiin ensimmäisen kerran vuonna [[1982]] [[Komsomolskaja Pravda]]ssa. Joukko geologeja oli tavannut vuonna [[1978]] Siperian [[taiga]]lla täysin eristyksissä eläneet Karp Osipovits Lykovin sekä tämän lapset Nataljan, Agafjan, Savinin ja Dmitrin. Perheen äiti, Akulina Karpovna, oli kuollut vuonna [[1961]] nälän heikentämänä. Perheen kaksi poikaa sekä vanhin tytär Natalja sairastuivat ja kuolivat lyhyen ajan sisällä talvella [[1981]]. Vasili Peskov vieraili seuraavien kymmenen vuoden aikana useaan otteeseen Lykovien luona, ja kirjoitti perheen kuulumisista Komsomolskaja Pravdaan. Lykovit suhtautuivat ensin varautuneesti, mutta kuitenkin uteliaasti tulokkaisiin, ja ystävystyivät pian Vasili Peskovin ja geologien leirin asukkaiden kanssa.

Uskonto kielsi Lykoveilta monia asioita. Tulen teko tulitikuilla oli kielletty, samoin [[saippua]] ja peseytyminen ylipäätään. Valokuvia he eivät antaneet mielellään ottaa itsestään koska valokuvase oli synti, ja heille annettuja harvoja kuvia he säilyttivät ulkona halkopinossa. Myös [[sokeri]], [[tee]], [[säilyke|säilykkeet]] ja [[suklaa]] oli kielletty.

Tutkijoiden käyttämä [[helikopteri]] ei liiemmin ihmetyttänyt Lykoveja, he olivat nähneet satunnaisesti ohi lentäviä lentokoneita ja helikoptereita, ja pitivät näitä vain "ihmisten keksintöinä". Karp Lykov ihmetteli eniten läpinäkyviä muovipakkauksia, joita hän kutsui "taipuisaksi lasiksi". Geologien leiriin ilmestynyt [[televisio]] ja sen näyttämät kuvat suuresta maailmasta kiinnostivat Lykoveja suurestikovasti, vaikkakin he pitivät sentelevision katsomista suurena syntinä. Heille lahjoitetun [[taskulamppu|taskulampun]] he ottivat vastaan kiitollisina ja pitivät sitä hyödyllisenä keksintönä, mutta tulitikkuja he eivät suostuneet käyttämään. Myös [[hehkulamppu|sähkövalo]] herätti innostusta. Väitettä että ihminen olisi käynyt kuussa[[kuu]]ssa, he eivät suostuneet uskomaan.

Vuonna [[1988]] Karp Osipovits Lykov kuoli, ja Agafja jäi yksin asumaan heille rakennettua uutta mökkiä. Tuolloin pihapiirissäpihapiiriin oli saatu jo [[vuohi]]a ja [[kana|kanoja]]. Kissoja oli tuotu jo aiemmin pitämään jyrsijät loitolla, ja viimeiseksi tuotiin koira, joka oli tarpeen vuohien houkuttelemien [[karhu]]jen vuoksi. Lykovien saama julkisuus oli tuonut esiin myös heidän kaukaisia sukulaisiaan, ja Agafjaa myös pyydettiin asumaan sukulaisten luokse, lähemmäksi ihmisasutusta. Hän kuitenkin kieltäytyi, mutta otti vastaan monenlaista hänelle lähetettyä apua, kuten kynttilöitä, vaatteita, riisiä, jauhoja ja paristoja. Agafja asui yksin Taigalla vielä kirjan julkaisemisen aikaan [[1992]].