Ero sivun ”Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 24:
Neuvosto-Venäjä syntyi [[lokakuun vallankumous|lokakuun vallankumouksen]] yhteydessä [[7. marraskuuta]] [[1917]] (gregoriaanisen kalenterin mukaan). Bolševikkien ja vasemmistososialistivallankumouksellisten neuvostokongressi ei tunnustanut olevansa Venäjän väliaikaisen hallituksen hallitseman entisen keisarillisen Venäjän seuraajavaltio ja mitätöi kaikki sen ulkomaiden kanssa tekemät sopimukset ja lainat. Kongressi perusti myös työläisten ja talonpoikien hallituksen, kansankommissaarien neuvoston hallitsemaan maata perustuslakia säätävän kansalliskokouksen alkuun saakka. Sen puheenjohtajaksi valittiin aluksi vastaan hangoitellut [[Lenin]]. Perustuslakia säätävä kokous kuitenkin hajotettiin ja kolmas yleisvenäläinen neuvostokongressi julisti Venäjän työläisten, sotilaiden ja talonpoikien neuvostojen tasavallaksi.
Venäjänä SFNT:n ensimmäinen perustuslaki hyväksyttiin Moskovassa bolševikkien ja sosialistivallankumouksellisten välisen aseellisen yhteenoton jälkeen 10. heinäkuuta 1918.
Vasta vuonna 1922 muodostettiin [[Neuvostoliitto]], jonka yksi viidestä alkuperäisestä jäsenestä Venäjän SFNT oli.
Vuoteen 1922 mennessä neuvostovallan olivat tunnustaneet vasta [[Suomi]], [[Viro]], [[Liettua]] ja [[Latvia]], jotka olivat solmiseet sen kanssa [[Tarton rauha|sopimuksen Tartossa]]. Syy sille, miksi nämä valtiot hakivat itsenäisyystunnustuksensa Neuvosto-Venäjältä eikä Venäjän väliaikaista hallitusta seuranneilta Neuvosto-Venäjää vastaan taistelleilta valkoisten armeijoiden hallituksilta, on se, että nämä valtiot olivat keisarillisen Saksan vaikutuspiirissä [[1918]] ja Saksalla oli Neuvosto-Venäjän kanssa [[Brest-Litovskin rauha]nsopimus, minkä seurauksena Saksan antauduttua [[1918]] alkoi sota Virossa, Liettuassa ja Latviassa itsenäisyysmielisten ja Saksan vetäytymistä hyödyntävien kansallisten ja venäläisten neuvostojoukkojen kesken. Valkoisten armeijoiden hävittyä Neuvosto-Venäjälle tunnustivat monet länsimaat Neuvosto-Venäjän jo aikaisemmin tunnustamat Viron, Liettuan ja Latvian. Britannia tarjosi laivastonsa jo ennen Tarton rauhansopimuksia virolaisille ja latvialaisille laivastonsa tueksi [[1919]] Itämerellä.
Vuonna 1924 Neuvostoliiton tunnustivat Britannia, Ranska, Italia, Kiina ja Ruotsi, Yhdysvallat vasta paljon myöhemmin.
Huolimatta siitä, että Venäjän SFNT oli Neuvostoliiton suurin neuvostotasavalta, sillä ei ollut omaa kommunistista puoluetta (kunnes vasta ihan neuvostoajan lopussa 1990 perustettu) eikä siten itsenäisiä johtoelimiä. Vuoden 1936 Neuvostoliiton perustuslain mukaan Venäjän SFNT sai oman korkeimman neuvostonsa. Se valitsi myös korkeimman neuvoston presidiumin ja kansankomissaarien neuvoston.
| |||