Ero sivun ”Hubblen laki” versioiden välillä

Hubblen havaitsema laajeneminen näkyy galaksin [[spektri|spektrissä]] näkyvien [[spekriviiva|viivojen]] siirtymänä kohti punaista päätä ([[Dopplerin ilmiö]]). Tutkimuksen tuloksena on '''Hubblen lakina''' tunnettu kaava, jossa galaksin pakonopeus saadaan, kun Hubblen vakio kerrotaan galaksin etäisyydellä:

 

 

missä <math>v</math> on galaksin loittonemisnopeus (tavallisesti yksikkönä km/s), <math>H_0</math> on Hubblen vakio, ja <math>D</math> on etäisyys galaksiin (yksikkönä mega[[parsek]] Mpc).

Hubblen lain löytäminen muutti ratkaisevasti käsitystä avaruuden synnystä, sillä vaikka maailmankaikkeuden laajenemisen mahdollisuus oli tunnettu teoreettisena ilmiönä siitä lähtien kun [[Albert Einstein|Einstein]] johti [[Einsteinin yhtälöt]] [[yleinen suhteellisuusteoria|yleisen suhteellisuusteorian]] pohjalta, vasta Hubblen havainnot osoittivat maailmankaikkeuden todella laajenevan ja antoivat laajenemisnopeudelle fysikaalisen mitan. Hubblen lain muodosta seuraa välittömästi, että kaukana menneisyydessä avaruuden on täytynyt olla pienempi ja näin se toimii [[alkuräjähdys|alkuräjähdyksen]] eli "Big bang"in todisteena. Eräs Hubblen vakion tärkeimmistä piirteistä liittyykin juuri maailmankaikkeuden ikään, sillä jos laajenemisnopeus oletetaan vakioksi, aika

 

 

ilmoittaa, milloin kaksi nyt etäisyydellä <math>D</math> olevaa kohdetta ovat olleet samassa pisteessä. Toisin sanoen Hubblen vakion käänteisluku ilmoittaa maailmankaikkeuden iän. Jos laajenemisnopeus ei ole vakio vaan se on hidastunut, kuten nykyään ajatellaan, tämä aika <math>t_H</math>, jota kutsutaan '''Hubblen ajaksi''' vastaa maailmankaikkeuden maksimi-ikää.