Ero sivun ”Jérôme Pétion de Villeneuve” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
järj., IP-käyttäjän muokkausyhteenvedossa ilmoittama lähde viitteeksi |
p kappalejako |
||
Rivi 3:
==Elämä==
Pétion de Villeneuve oli lakimiehen poika. Hän kävi ''collègen'' synnyinkaupungissaan Chartresissa ja työskenteli siellä asianajajana.<ref name="arch" /><ref name="brit" /> Hän kirjoitti lainopillisen teoksen ''Les Lois civiles et l’administration de la justice'', jonka sensuuri kielsi Ranskassa ja joka painettiin siksi Englannissa vuonna 1782
Pétion de Villeneuve valittiin [[Kolmas sääty|kolmannen säädyn]] edustajana Chartresista [[Ranskan säätyjen yleiskokous 1789|vuoden 1789 säätyjen yleiskokoukseen]]. Sitä seuranneessa [[Ranskan perustuslakia säätävä kansalliskokous|perustuslakia säätävässä kansalliskokouksessa]] hän johti [[Maximilien Robespierre]]n ja [[François Buzot|François Buzot’n]] kanssa pientä radikaalia demokraattista oppositioryhmää, joka vaati muun muassa äänioikeutta alemmille yhteiskuntaluokille.<ref name="brit" /><ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfca/0398.html ''Nordisk familjebok'' (1915), s. 691–692] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 24.12.2018.</ref> Pétion de Villeneuve toimi pari viikkoa kansalliskokouksen puhemiehenä joulukuussa 1790. Hän oli myös Pariisin rikostuomioistuimen presidenttinä vuonna 1791.<ref name="arch" /> Kansalliskokous lähetti hänet yhdessä [[Antoine Barnave]]n ja [[Victor de Fay de La Tour-Maubourg]]in kanssa saattamaan kuningas [[Ludvig XVI|Ludvig XVI:n]] takaisin Pariisiin tämän [[Varennesin pako|kesäkuun 1791 pakoyrityksen]] jälkeen.<ref name="arch" /><ref name="NFB" /> Pétion de Villeneuve oli lyhyesti jakobiiniklubin puheenjohtajana syksyllä 1791 ja uudelleen syksyllä 1792.<ref name="arch" />
Pétion de Villeneuve tuli 18. marraskuuta 1791 Pariisin määriksi eroamaan joutuneen [[Jean-Sylvain Bailly]]n tilalle.<ref name="brit" /><ref name="arch" /><ref name="NFB" /> Hän liittoutui tämän jälkeen maltillisten tasavaltalaisten ryhmän eli girondistien kanssa, mutta säilytti edelleen hyvät suhteet myös Robespierren johtamiin jyrkempiin jakobiineihin.<ref name="brit" /><ref name="NFB" /> Hän ei yrittänyt pysäyttää pariisilaisia kansanjoukkoja näiden tunkeutuessa 20. kesäkuuta 1792 [[Kesäkuun 20. päivän 1792 mielenosoitus|suuressa mielenosoituksessa]] kuninkaalliseen [[Tuileries’n palatsi]]in nöyryyttämään kuningas Ludvig XVI:ta. Kuningasmieliset pitivät Pétion de Villeneuven toimettomuutta sopimattomana, joten [[Seine (departementti)|Pariisin departementin]] johto erotti hänet määrin tehtävästä 6. heinäkuuta, mutta [[Ranskan lakiasäätävä kansalliskokous|lakiasäätävä kansalliskokous]] kumosi erottamisen 13. heinäkuuta. Pétion de Villeneuve esitti 3. elokuuta kansalliskokoukselle Pariisin äänestysalueiden vaatimuksen kuninkaan erottamisesta, mutta pysyttäytyi passiivisena [[Tuileries’n palatsin valtaus|monarkian kumonneen kansannousun]] yhteydessä viikkoa myöhemmin.<ref name="arch" /><ref name="brit" /><ref name="NFB" /> Hän säilytti aluksi asemansa myös uuden hallinnon alaisena, mutta menetti vaikutusvaltaansa kumouksellisemmille aineksille eikä kyennyt esimerkiksi estämään [[Syyskuun murhat|syyskuun murhia]].<ref name="NFB" />▼
▲Pétion de Villeneuve tuli 18. marraskuuta 1791 Pariisin määriksi eroamaan joutuneen [[Jean-Sylvain Bailly]]n tilalle.<ref name="brit" /><ref name="arch" /><ref name="NFB" /> Hän liittoutui tämän jälkeen maltillisten tasavaltalaisten ryhmän eli girondistien kanssa, mutta säilytti edelleen hyvät suhteet myös Robespierren johtamiin jyrkempiin jakobiineihin.<ref name="brit" /><ref name="NFB" /> Hän ei yrittänyt pysäyttää pariisilaisia kansanjoukkoja näiden tunkeutuessa 20. kesäkuuta 1792 [[Kesäkuun 20. päivän 1792 mielenosoitus|suuressa mielenosoituksessa]] kuninkaalliseen [[Tuileries’n palatsi]]in nöyryyttämään kuningas Ludvig XVI:ta. Kuningasmieliset pitivät Pétion de Villeneuven toimettomuutta sopimattomana, joten [[Seine (departementti)|Pariisin departementin]] johto erotti hänet määrin tehtävästä 6. heinäkuuta, mutta [[Ranskan lakiasäätävä kansalliskokous|lakiasäätävä kansalliskokous]] kumosi erottamisen 13. heinäkuuta. Pétion de Villeneuve esitti 3. elokuuta kansalliskokoukselle Pariisin äänestysalueiden vaatimuksen kuninkaan erottamisesta, mutta
Pétion de Villeneuve valittiin uuteen [[kansalliskonventti]]in [[Eure-et-Loir]]in edustajana, ja hän toimi konventin ensimmäisenä puhemiehenä kaksi viikkoa syys–lokakuussa 1792. Hänet valittiin vielä uudelleen Pariisin määriksi 4. lokakuuta, mutta hän erosi virasta vain 11 päivää myöhemmin.<ref name="arch" /> Sen jälkeen hän keskittyi työhönsä kansalliskonventissa. Oltuaan aluksi puolueeton hän kääntyi vähitellen Robespierren johtaman [[vuoripuolue]]en vastustajaksi ja tuki girondisteja näiden vastustaessa lisääntyvää poliittista väkivaltaa ja anarkiaa.<ref name="arch" /><ref name="NFB" /><ref name="brit" /> Hän äänesti kuitenkin enemmistön mukana Ludvig XVI:n kuolemantuomion puolesta.<ref name="arch" /> Pétion de Villeneuve oli yksi niistä 29:stä girondistiedustajasta, jotka erotettiin kansalliskonventista 2. kesäkuuta 1793 [[Pariisin kansannousu 1793|girondistivastaisen kansannousun]] painostuksesta. Hänet asetettiin kotiarestiin Pariisissa, mutta hän pakeni 23. kesäkuuta.<ref name="arch" /><ref name="NFB" /><ref name="brit" />
| |||