Ero sivun ”La Traviata” versioiden välillä

{{Lähteetön}}{{Ooppera

Giuseppe Verdi näki Dumasin näytelmän ''La Dame aux camélias'' (Kamelianainen) talvella 1852 Pariisissa, mutta valitsi sen seuraavan oopperansa aiheeksi vasta loppuvuodesta 1852. Teoksen ensi-ilta oli vain 46 päivää ''Trubaduurin'' jälkeen.

La Traviatan ensi-ilta [[Venetsia]]n [[La Fenice]]ssä epäonnistui. Kriitikot tosin suhtautuivat teokseen positiivisemmin kuin yleisö. Verdi huudettiin esiin ensimmäisen näytöksen jälkeen ja brindisille sekä sitä seuraavalle duetolle taputettiin, mutta toinen näytös muodostuioli jo katastrofiksikatastrofi. Kolmannessa näytöksessä yleisö nauroi huvittuneena pyylevälle ja keuhkotautiin kuolevalle sopraanolle. MuutkinMuutkaan pääosanesittäjät esiintyiväteivät alleyltäneet omanomalle tasonsatasolleen. Toinen ja ehkä tärkeämpi syy teoksen epäonnistumiselle oli puvustus. Yleisö ei ollut tottunut näkemään laulajia pukeutuneena oman aikansa vaatetukseen.

La Traviata esitettiin uudestaan 14 kuukautta myöhemmin venetsialaisessa San Benedetto -teatterissa, jossa näyttämökuva ja puvustus oli toteutettu [[Ludvig XIV]]|Ludvig XIV:n]] aikaiseksi. Musiikkiin Verdi teki vain muutamia korjauksia. Verdin kuoleman jälkeen La Traviataa on esitetty yleensä 1850-luvun Pariisia kuvaten.

Musiikillisesti La Traviata on pelkistetty, siinä on valssintapaisia rytmejä ja teemoja. Ensimmäisen näytöksen Violettan suuri aaria on perinteinen kolmijakoinen italialainen aaria. Oopperan kaksi pääteemaa ovat '''Amami Alfredo''' ja '''Di quell`amore'''. Kumpikin toistuu muutaman kerran. Oopperan perusjännite on sopraanon, baritonin ja tenorin jatkuvissa muuttuvissa henkilösuhteissa. Violettan ja isä Germontin duetto on tyypillinen Verdin oopperoissa toistuva isän ja tyttären välinen duetto. Violetta oli kokonaan uudentyyppinen sankaritar italialaisessa oopperassa.

Violettan teemaa hyödynnettiinkäytettiin 1930-luvun saksalaisessa Lothar Klosen ja Rudi Lukeschin iskelmässä ''Hör mein Lied, Violetta!'' Sen on suomeksi levyttänyt mm. [[Juha Eirto]] ja [[Kari Tapio]] nimellä ''Kuule mua, Violetta'' tai ''Violetta''. Tangon suomenkieliset sanat on tehnyt Orvokki Itä eli [[Reino Helismaa]].

Alfredo yllytetään laulamaan juomalaulu (brindisi) '''"Libiamo ne'lieti calici'''" (Juokaamme ilon malja). Juomalaulun toisen säkeistön laulaa Violetta. Vieraat siirtyvät viereiseen salonkiin, Violetta jää paikalleen saatuaan yskänkohtauksen. Alfredo on nyt kahden ja kertoo rakastavansa Violettaa '''"Un dì, felice, eterea'''" (Eräänä onnen päivänä). Alfredo haluaa tavata Violettan uudelleen, ja Violetta antaa [[kamelia]]nkukan ja sanoo, että Alfredo voi palauttaa kuihtuneen kukan.

Violetta jää yksin kaikkien poistuttua. Hän muistelee Alfredoa suuressa näytöksen päättävässä aariassaan. Aluksi hän tuumailee '''"É strano!'''" (Omituista). Sitten hän kuvittelee löytäneensä suuren rakkauden '''"Ah, fors'è lui che l'anima'''" (Ehkä hän on se mies). Lopuksi hän on sitä mieltä, että hänen kaltaisensa nainen ei löydä kestävää rakkautta '''"Sempre libera'''" (Aina vapaana).

Violetta ja Alfredo ovat muuttaneet yhteen ja asuvat Pariisin ulkopuolella. Alfredo iloitsee elämästään Violettan kanssa ('''"De'miei bollenti spiriti'''" (Hän tyynnyttää nuorekkaan kiihkoni)). Alfredo kuulee Anniinalta, että Violetta on päättänyt myydä omaisuuttansa. Alfredo lähtee Pariisiin järjestämään raha-asiat kuntoon.

Violetta on saanut kutsun ystävättärensä Floran juhliin samana iltana. Hän ei ole aikeissa mennä sinne. Alfredon isä Giorgio Germont on tullut keskustelemaan Violettan kanssa. Isä Germont saa kuulla Violettan elävän omillaan. Germontin suvun maine on vaarassa ja heidän tyttärensä ei pääse kunniallisiin naimisiin, mikäli Violettan ja Alfredon häpeällinen suhde jatkuu. Giorgio Germont vetoaa Violettaan ('''"Pura siccome un angelo'''" (Puhdas kuin enkeli)) suhteen lopettamiseksi. Aluksi Violetta kieltäytyy, mutta lopulta taipuu ja uhraa oman rakkautensa ('''"Dite alla giovine'''" (Sanokaa puhtaal­le neidolle)).

Germontin lähdettyä Violetta kirjoittaa myöntävän vastauksen Floran kutsuun. Annina lähtee viemään sitä ja hänen poistuttuaan Violetta kirjoittaa jäähyväiset Alfredolle. Alfredo saapuu yllättäin ja Violetta pyytää Alfredoa rakastamaan häntä niin kuin hän on aina rakastanut Alfredoa '''"Amami Alfredo'''" (Rakasta minua Alfredo). Violetta poistuu ja jättää hämmästyneen Alfredon yksin.

Lähetti tuo Alfredolle Violettan jäähyväisviestin ja Giorgio Germont saapuu lohduttamaan poikaansa '''"Di Provenza il mar'''mars" (Mikä pyyhkii mielestäsi Provencen meren ja maan?). Alfredo toteaa Violettan menneen Floran juhliin ja lähtee perään kosto mielessään.

Violetta tapaa Alfredon kahden. Hän pyytää Alfredoa poistumaan ja sopimuksen mukaan hän sanoo rakastavansa paronia. Alfredo kutsuu raivoissaan kaikki sisään '''"Or tutti a me'''" (Kaikki tän­ne) ja heittää pelivoitton­sa Violettan jalkoihin maksuksi tämän kanssa viettämästään ajasta. Vieraat tyrmistyvät ja Violetta pyörtyy. Loppuensemblessä Alfredon isä on paikalla. Hän ymmärtää tilanteen ja tuomitsee poikansa käytöksen, Alfredo soper­telee anteeksipyyntöä ja Violetta purkaa sydänsuruaan itsekseen. Paroni Douphol heittää kaksintaisteluhaasteen Alfredolle.

Violetta lukee isä Germontilta saamansa kirjeen. Kaksintaistelu pidettiin ja paroni haavoittui. Alfredo tietää totuuden ja on tulossa pyytämään anteeksi. Violetta tuntee kuoleman lähestyvän '''"Addio del passato bei sogni ridenti'''" (Hyvästi menneen ajan onnelliset haaveet). Kadulta kuuluu karnevaalihumua. Alfredo astuu sisään ja mikään ei voi erottaa heitä enää. '''"Parigi, o cara, noi lasceremo'''" (Rakas, me lähdemme Pariisista).

Violetta saa kohtauksen, ja Alfredo lähettää hakemaan tohtorin. Vio­letta tuntee kuoleman: '''"Gran Dio! morir si giovane'''" (Hyvä Jumala! Miksi minun pitää kuolla näin nuorena). Giorgio Germont, tohtori Grenvil ja Annina saapuvat ja näkevät La Traviatan muistelevan onnensa ensi hetkiä. Violetta kuolee Alfredon käsivarsille.

<ref name=ts23>{{ Lehtiviite | Otsikko = Giuseppe Verdin vaihtelevat elämänkohtalot | Julkaisu = Työn sävel | Ajankohta = 01.01.1923 | Numero = 3| NumeroSivut = 3-6 | www = https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/919678?page=3 | www-teksti = Kansalliskirjasto | Viitattu = 18.07.2018

{{commonscat-rivi}}

[[Luokka{{AAKKKOSTUS:Giuseppe Verdin teokset|Traviata, La]]}}