'''Aimo Armas Turunen''' ([[25. helmikuuta]] [[1912]] [[Ilomantsi]] – [[21. syyskuuta]] [[2000]]) oli suomalainen kielitieteilijä ja itämerensuomalaisten kielten professori.<ref name="oit">Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 9, palsta 203</ref><ref name=ul>{{UVF|TurunenAimo Turunen, Aimo}} Viitattu 16.12.2014.</ref>
Aimo Turunen valmistivalmistui filosofian kandidaatiksi [[Helsingin yliopisto]]sta vuonna 1934. Pian valmistumisensa jälkeen hänet valittiin [[Königsbergin yliopisto]]n suomenkielensuomen kielen lehtoriksi. Suomeen palattuaan hän toimi suomenkielensuomen kielen lehtorina [[Riihimäen lyseo]]ssa. Turunen osallistui niin Talvisotaantalvisotaan kuin Jatkosotaanjatkosotaan. Jatkosodassa hänen yksikkönsä oli [[Kevyt osasto 15 (jatkosota)|Kevyt osasto 15]], jonka joukoissa hän oli mukana edettäessä Itä-Karjalaan aina Syvärille asti. Rintamien vakiinnuttua hän siirtyi [[Pekka Tiilikainen|Pekka Tiilikaisen]] johtamaan [[Aunuksen Radio|Aunuksen radio]]on. Hän työskenteli Jatkosodanjatkosodan loppuvaiheessa [[Petroskoi|Äänislinnassa eli Petroskoissa]] ja oli viimeisiä suomalaisia, joka poistui kaupungista kesäkuussa 1944. Sodasta palattuaan hän jatkoi opetustyötään Riihimäen lyuseossa.<ref>{{Lehtiviite | Otsikko = Nuoruus sodassa - Kielentutkija kouliutui rintamalla ja Aunuksen radiossa | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 23.10.1990 | Sivut = B6 (18) | www = https://nakoislehti.hs.fi/a36f5037-3763-4df4-97be-b7d35ce6f000/18| www-teksti = HS Aikakone (vain tilaajille) | Viitattu = 9.4.2022}}</ref>
Turunen oli [[Tyttönormaalilyseo]]n suomen kielen yliopettaja 1952–1959, [[Helsingin yliopisto]]n dosentti 1950–1959,<ref name="oit"/> suomalaisen filologian apulaisprofessori 1959–1971 ja itämerensuomalaisten kielten professori 1971–1976. Hänen väitöskirjansa oli ''Lyydiläismurteiden äännehistoria I-II'' (1946 ja 1950). Aiheeseen hän oli tutustunut toimittuaan jatkosodan aikana Aunuksen Radion [[Karjalan kieli|karjalan]]-, [[Vepsän kieli|vepsän]]- ja [[Lyydin kieli|lyydinkieli]]sten lähetysten toimittajana. Turusen kansanrunousaiheinen tutkimus kiteytyy teoksessa ''[[Kalevalan sanakirja (1949)|Kalevalan sanakirja]]'' (1949). Sen laajennettu painos sisältää [[Kalevala]]n kaikki 7 380 ''[[Kalevala]]n'' sanaa. Turunen oli laatimassa useita äidinkielen oppikirjoja.<ref name=ul />
HänenTurusen luottamustehtävistäänluottamustehtävistä huomattavimmat olivat puheenjohtajuudet [[Kotikielen seura]]ssa 1959–1967 ja [[Kalevalaseura]]ssa 1975–1981. Vuonna 1990 Turunen julkaisi muistelmateoksen ''Nuoruus rauhan ja sodan Karjalassa'', jolle myönnettiin samana vuonna [[P. E. Svinhufvudin muistosäätiön kirjallisuuspalkinto]].<ref name=ul />
