Ero sivun ”Teurastus” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Määritti vakautusasetukset sivulle ”Teurastus”: Botti vakautti artikkelin automaattisesti mahdollisesti haitallisen muutoksen 21185923 takia. [Oletus: Vakaa] (vanhentuu 14. tammikuuta 2023 kello 15.19 (UTC)) |
osioiden ja kappaleiden järjestelyä |
||
Rivi 2:
[[Kuva:Indian Roadside Butcher.jpg|thumb|Intialainen teurastaja työssään]]
'''Teurastus''' tarkoittaa [[selkärankaiset|selkärankaisen]] [[eläinkunta|eläimen]] lopettamista [[elintarvike]]käyttöön laskemalla siitä [[veri]] ja poistamalla [[sisäelin|sisäelimet]].
[[Suomen laki|Suomen lainsäädännön]] mukaan eläin on ennen verenlaskua tainnutettava. [[Siipikarja]]a saa kuitenkin teurastaa myös katkaisemalla kaula nopeasti. Tainnutusmenetelmänä sallitaan mekaaninen (luotiase tai [[pulttipistooli]]), sähköinen tainnutus sekä kaasu (hiilidioksidinukutus nykyään tavallinen sikateurastamoissa).<ref name="asetus">Eläinsuojeluasetus (396/1996)</ref>▼
Teurastettaessa eläimen ruhosta erotellaan alustavasti syötäväksi kelpaavat ja kelpaamattomat osat. Syötäväksi kelpaavat muun muassa [[luurankolihas|luurankolihaksisto]], veri ja osa sisäelimistä, kuten [[maksa]], [[munuainen]] ja [[sydän]]. Myös mahoja ja suolta määrätyin rajoituksin voidaan käyttää elintarvikkeeksi, joskaan ei niiden sisältöä. Niin kutsutuista teurasjätteistä voidaan tehdä lemmikkieläinten ruokaa.▼
Muun muassa [[nauta|naudalta]], [[lammas|lampaalta]] ja [[hevonen|hevoselta]] nyljetään [[nahka]] teollisuuden raaka-aineeksi. [[Sika]]a ei yleensä nyljetä, vaan kalttauksessa poistetaan karva (harjakset) ja orvaskeden pintaa. Siipikarjaa ei myöskään nyljetä, vaan ruhot kynitään eli höyhennetään.▼
==Etymologia==
Rivi 13 ⟶ 7:
Samansukuisia sanoja ovat muun muassa [[latina]]n härkää ja sonnia tarkoittava sana [[taurus]] ja kreikan taũros, ja [[suomen kieli|suomen]] sanat [[tarvas]] ja [[torvi]], sekä nimi [[Tarvo]].{{lähde}}
==Sivutuotteet==▼
[[Tiedosto:Two Butchers.jpg|thumb|left|250px|Kaksi lihanleikkajaa työssään]]▼
Sivutuotteita ovat ne osat eläimistä, joita ei voida käyttää, tai ei käytetä ihmisravinnoksi. Näiden käsittelystä määrää [[Euroopan parlamentti|Euroopan parlamentin]] ja neuvoston asetus.<ref>(EY)N:o 1774/2002</ref> Sivutuotteet jaetaan kolmeen luokkaan riskiperusteisesti. Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat muun muassa aikuisten nautojen ja lampaiden kallot ja aivot, sekä kokonaiset eläimet, joista edellä mainittuja ei ole poistettu. Tällä pyritään minimoimaan BSE-riskiä (”[[hullun lehmän tauti]]”). Toiseen luokkaan kuuluvat muun muassa suolten sisältö ja hylätyt eläimet, elleivät kuulu luokkaan yksi. Kolmanteen luokkaan kuuluvat muun muassa ihmisravinnoksi hyväksyttyjen ruhojen osat, joita ei käytetä ihmisravinnoksi.<ref name="pien">Eviran sivut/opas pienteurastamon sivutuotteet</ref>▼
Sivutuotteita ei käytetä ihmisravinnoksi. Kolmannen luokan sivutuotteita voidaan käyttää [[lemmikkieläin|lemmikkieläinten]] rehuihin. Toisen luokan sivutuotteita voidaan käyttää turkiseläinten ja tarhakoirien rehuihin soveltuvin osin.<ref name="pien" />▼
==Jatkokäsittely==▼
Teurastuksen jälkeen suurikokoisten eläinten ruho halkaistaan. Lihalle suoritetaan eläinlääketieteellinen lihantarkastus.<ref>Eviran sivusto/lihantarkastus</ref> Kokonaisia teurasruhoja päätyy kuluttajalle määrätyissä tapauksissa (esimerkiksi [[broileri]] tai [[kalkkuna]]).<ref>Britt Sandquist-Bolin, Uusi Keittokirja, Gummerus, ISBN 9789512066230</ref> Useimmiten kuitenkin teurasruho tai sen puolikas paloitellaan leikkaamossa, jossain määrin myös vähittäismyymälöissä.▼
==Teuraseläimet==
Yleisiä teurastettavia eläimiä ovat nauta, sika, lammas ja muut [[sorkkaeläimet]],{{Selvennä|Olisiko parempi laittaa tuotantoeläimet?}} sekä [[hevonen]], [[kana]] ja muu siipikarja. [[Kala|Kaloja]] ei aina teurasteta sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä aina peratakaan (esimerkiksi neulamuikut),
==Teurastusmenetelmät==
==Uskonnollisista syistä noudatettava teurastustapa==▼
===Suomessa===
[[Tiedosto:Legal requirements for ritual slaughter in Europe 2018.png|350px|pienoiskuva|Rituaaliteurastusta koskevat lakivaatimukset [[Eurooppa|Euroopassa]] 2018:▼
▲[[Suomen laki|Suomen lainsäädännön]] mukaan eläin on ennen verenlaskua tainnutettava. [[Siipikarja]]a saa kuitenkin teurastaa myös katkaisemalla kaula nopeasti. Tainnutusmenetelmänä sallitaan mekaaninen (luotiase tai [[pulttipistooli]]), sähköinen tainnutus sekä kaasu (hiilidioksidinukutus nykyään tavallinen sikateurastamoissa).<ref name="asetus">Eläinsuojeluasetus (396/1996)</ref>
▲===Uskonnollisista syistä noudatettava teurastustapa===
▲[[Tiedosto:Legal requirements for ritual slaughter in Europe 2018.png
{{Seloste|#FF0000|Tainnutusta ei vaadita}}
{{Seloste|#7CFC00|Tainnutus jälkikäteen vaaditaan}}
Rivi 36 ⟶ 25:
[[Uskonto|Uskonnollisten]] syiden niin edellyttäessä saadaan verenlasku aloittaa samanaikaisesti tainnuttamisen kanssa.<ref name="asetus" /> Usein kyseistä [[juutalaisuus|juutalaisten]] [[šehita]]- ja [[islam]]iin perustavaa [[halal]]-teurastustapoja kutsutaan ”rituaaliteurastukseksi”, vaikka tarkoituksena on vain elintarvikekäyttö uskonnollisia puhtaussääntöjä nuodattaen.{{lähde}}
▲==Jatkokäsittely==
▲Teurastuksen jälkeen suurikokoisten eläinten ruho halkaistaan. Lihalle suoritetaan eläinlääketieteellinen lihantarkastus.<ref>Eviran sivusto/lihantarkastus</ref> Kokonaisia teurasruhoja päätyy kuluttajalle määrätyissä tapauksissa (esimerkiksi [[broileri]] tai [[kalkkuna]]).<ref>Britt Sandquist-Bolin, Uusi Keittokirja, Gummerus, ISBN 9789512066230</ref> Useimmiten kuitenkin teurasruho tai sen puolikas paloitellaan leikkaamossa, jossain määrin myös vähittäismyymälöissä.
==Tuotteiden erottelu==
▲Teurastettaessa eläimen ruhosta erotellaan alustavasti syötäväksi kelpaavat ja kelpaamattomat osat. Syötäväksi kelpaavat muun muassa [[luurankolihas|luurankolihaksisto]], veri ja osa sisäelimistä, kuten [[maksa]], [[munuainen]] ja [[sydän]]. Myös mahoja ja suolta määrätyin rajoituksin voidaan käyttää elintarvikkeeksi, joskaan ei niiden sisältöä. Niin kutsutuista teurasjätteistä voidaan tehdä lemmikkieläinten ruokaa.
▲Muun muassa [[nauta|naudalta]], [[lammas|lampaalta]] ja [[hevonen|hevoselta]] nyljetään [[nahka]] teollisuuden raaka-aineeksi. [[Sika]]a ei yleensä nyljetä, vaan kalttauksessa poistetaan karva (harjakset) ja orvaskeden pintaa. Siipikarjaa ei myöskään nyljetä, vaan ruhot kynitään eli höyhennetään.
▲==Sivutuotteet==
▲Sivutuotteita ovat ne osat eläimistä, joita ei voida käyttää, tai ei käytetä ihmisravinnoksi. Näiden käsittelystä määrää [[Euroopan parlamentti|Euroopan parlamentin]] ja neuvoston asetus.<ref>(EY)N:o 1774/2002</ref> Sivutuotteet jaetaan kolmeen luokkaan riskiperusteisesti. Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat muun muassa aikuisten nautojen ja lampaiden kallot ja aivot, sekä kokonaiset eläimet, joista edellä mainittuja ei ole poistettu. Tällä pyritään minimoimaan BSE-riskiä (”[[hullun lehmän tauti]]”). Toiseen luokkaan kuuluvat muun muassa suolten sisältö ja hylätyt eläimet, elleivät kuulu luokkaan yksi. Kolmanteen luokkaan kuuluvat muun muassa ihmisravinnoksi hyväksyttyjen ruhojen osat, joita ei käytetä ihmisravinnoksi.<ref name="pien">Eviran sivut/opas pienteurastamon sivutuotteet</ref>
▲Sivutuotteita ei käytetä ihmisravinnoksi. Kolmannen luokan sivutuotteita voidaan käyttää [[lemmikkieläin|lemmikkieläinten]] rehuihin. Toisen luokan sivutuotteita voidaan käyttää turkiseläinten ja tarhakoirien rehuihin soveltuvin osin.<ref name="pien" />
==Katso myös==
|