Ero sivun ”Pitkät jäähyväiset (elokuva)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p W, f Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta Edistynyt mobiilimuokkaus |
p W Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta Edistynyt mobiilimuokkaus |
||
Rivi 52:
[[Peter von Bagh]] piti ''Pitkiä jäähyväisiä'' Altmanin hienoimpana elokuvana: ”Altman lähestyy Chandlerin tekstiä kahden vuosikymmenen jälkeen, täysin muuttuneen maan olosuhteista ja ilmapiiristä käsin improvisoiden, kevyesti, aiheelleen ärhennellen ja riitasointuja kaihtamatta mutta alati teeman tuntumassa ja sitä ymmärtäen. [--] Los Angelesia, sen loistokkuutta ja tyhjyyttä, sen kaikkialla kiehuvaa eroottista härnäystä ja syvän tyydyttämättömyyden tunnetta, pintakiiltoa ja tarkoituksetonta väkivaltaa, on harvoin esitetty yhtä vangitsevina kuvina.”<ref>{{Kirjaviite| Tekijä = Bagh, Peter von| Nimeke = Elokuvan historia | Vuosi=1998 | Selite = Uudistettu laitos | Sivut= 425| Julkaisija=Otava | Isbn=951-1-14868-0}}</ref>
''[[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]]'' tv-sivun elokuva-arvostelija [[Mikael Fränti]] oli hänkin sitä mieltä, että ''Pitkät jäähyväiset'' on hienointa ja älykkäintä Altmania. ”Ohjaaja rikkoi elokuvallisen myytin Philip Marlowesta, jota [[Humphrey Bogart]] ja [[Dick Powell]] olivat henkilöineet. [--] Jokainen osatekijä loksahtaa paikoilleen. Näyttelijävalinnoissa ei ole valittamista. Ohjaajan tukena ovat Leigh Brackettin uutta luova käsikirjoitus, [[Vilmos Zsigmond|Vilmos Zsigmondin]] hiveleviä otoksia tuottava kameratyõ ja [[John Williams (säveltäjä)|John Williamsin]] tunnelmia kohottava musiikki.”<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Fränti, Mikael | Otsikko = Altmanin Pitkät jäähyväiset rikkoo yksityisetsivä Philip Marlowen myytin| Julkaisu =Helsingin Sanomat | Ajankohta = 23.08.1992| Sivut = 79 | www = Näköislehti (maksullinen) }}</ref>
==Lähteet==
| |||