Ero sivun ”Wehrmachtin komentajareservi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kielenhuoltoa ja pari linkkiä |
p vielä yksi pilkku |
||
Rivi 4:
Komentajareservi oli usein normaali välivaihe upseerien sijoittamisessa, mutta siihen siirtämistä käytettiin myös rangaistuksena niskoittelusta tai tehottomuudesta sodankäynnissä varsinkin korkeampaan kenraalikuntaan kuuluvien upseerien kohdalla. Esimerkiksi [[Pohjoinen armeijaryhmä|Pohjoisen armeijaryhmän]] komentaja [[sotamarsalkka]] [[Wilhelm von Leeb]] siirrettiin Wehrmachtin komentajareserviin tammikuussa 1942, koska hän ei saanut vallattua [[Pietari (kaupunki)|Leningradia]]. [[Adolf Hitler]] raivostui Leebille eikä antanut tälle enää uusia tehtäviä. Hänet korvattiin [[kenraalieversti]] [[Georg von Küchler]]illä, joka ei myöskään onnistunut valtaamaan Leningradia. Sen sijaan tammikuussa 1944 [[puna-armeija]] onnistui purkamaan [[Leningradin piiritys|Leningradin piirityksen]] ja saartamaan Küchlerin komentaman armeijaryhmän. Kun Küchler vaati Hitleriltä lupaa vetäytymiseen säästääkseen joukkonsa varmalta tuholta, Hitler raivostui vuorostaan Küchlerille ja siirsi tämänkin komentajareserviin. Myöskään Küchler ei saanut enää uusia tehtäviä sodan aikana.<ref>{{kirjaviite|Tekijä=Samuel J. Mitcham, Gene Mueller|Nimeke=Hitler's Commanders|Vuosi=2012|Sivu=45–50|Julkaisija=Rowman & Littlefield|Tunniste=ISBN 1442211520}}</ref>
Myös poliittisesti epäluotettavina pidetyt upseerit joutuivat usein viettämään pitkiä aikoja Wehrmachtin komentajareservissä. Heihin lukeutuivat esimerkiksi saksalaisten suorittamia [[siviili|siviileihin]] ja [[sotavanki|sotavankeihin]] kohdistamia [[sotarikos|sotarikoksia]] ilmituoneet ja arvostelleet upseerit. Esimerkiksi majuri Karl August Meinel protestoi [[Gestapo]]n ja [[Sicherheitsdienst|SD]]:n harjoittamaa venäläisten sotavankien julmaa kohtelua ja teloittamisia vastaan. Hän kirjoitti 13. tammikuuta 1942 kenraali [[Ritter von Saur]]in puoltaman raportin, joka lähetettiin Wehrmachtin toimistoon [[Berliini]]in, jossa sen vastaanotti kenraali Meinecke. Raportti suututti sekä poliisin että armeijan johtoa, ja Meinel siirrettiin kahdeksi kuukaudeksi [[Liettua]]ssa olevan vankileirin komendantiksi ja sen jälkeen komentajareserviin. Meinel totesi myöhemmin, että raportin jälkeen kaikessa oli rangaistuksen maku. Samoin raporttia puoltanut Saur siirrettiin pian komentajareserviin.<ref>[http://www.moosburg.org/info/stalag/meinel.html Stalag VII A: Zeitzeugen] Moosburg Online. {{de}} Viitattu 6.7.2014</ref>
== Lähteet ==
| |||