Ero sivun ”Karl Liebknecht” versioiden välillä

Liebknecht syntyi [[Leipzig]]issäissa. Hänen isänsä, [[Wilhelm Liebknecht]] oli yksi [[Saksan sosiaalidemokraattinen puolue|Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen]] perustajista. Karl oli isäänsä radikaalimpi ja hän sai voimakkaita [[marxismi|marxilaisia]] vaikutteita opiskeltuaan lakia ja poliittista taloustiedettä LeipzigissäLeipzigissa ja [[Berliini]]ssä. Palveltuaan asepalveluksensa keisarillisissa pioneerijoukoissa [[Potsdam]]issa vuosina 1893–1894 ja työskenneltyään Arnsbergissä ja Paderbornissa vuosina 1894–1898 hän sai tohtorinarvon 1897 ja muutti Berliiniin 1899 pitämään lakiasiaintoimistoa veljensä Theodor Liebknechtin kanssa.

Lakimiehenä Karl Liebknecht toimi usein toimipuolustusasianajajana toistentoisille vasemmistososialistien puolustusasianajajanavasemmistososialisteille, joita syytettiin usein mm. sosialistisen [[propaganda]]n salakuljettamisesta [[Venäjä]]lle. Liebknecht osallistui myös itse tähän toimintaan. Hän liittyi Sosiaalidemokraattiseen puolueeseen (SPD) vuonna 1900 ja oli [[Kommunistinen nuorisointernationaali|sosialistisen nuorisointernationaalin]] (IVSJO) pääsihteerinä vuosina 1907–1910. Hän myös kirjoitti laajasti militarismia vastaan (esim. ''Militarismus und Antimilitarismus'' – Militarismi ja antimilitarismi). Kyseinen kirjoitus johti myös hänen pidätykseensä 1907 ja hänet tuomittiin 18 kuukauden vankeusrangaistukseen [[Sleesia]]n [[Glatz]]issa. Seuraavana vuonna hänet valittiin [[Preussi]]n parlamenttiin huolimatta siitä, että hän oli edelleen vankilassa. Vuonna 1907 hän perusti vasemmistonuorten kansainvälisen liiton [[International Union of Socialist Youth|IUSY]]n.

Vuoden 1914 loppuun mennessä Liebknecht, yhdessä [[Rosa Luxemburg]]in, [[Leo Jogiches]]in, [[Paul Levi]]n, [[Ernest Meyer]]in, [[Franz Mehring]]in ja [[Clara Zetkin]]in kanssa perustivat ns. spartakistiliigan (''Spartakusbund''). Liiga julkaisi näkemyksiään sanomalehdessä nimeltä ''Spartakusbriefe'', spartakistikirjeet”spartakistikirjeet”. Lehti julistettiin pian laittomaksi. Liebknecht pidätettiin ja lähetettiin itärintamalle. Hän kieltäytyi taistelemasta ja palveli sodassa hautaamalla kaatuneita. Rintamalla hänen terveytensä alkoi heikentyä nopeasti ja lokakuussa 1915 hänen sallittiin palata takaisin Saksaan.

Liebknecht pidätettiin uudelleen sodanvastaisen mielenosoituksen jälkeen Berliinissä 1. toukokuuta 1916. Tapahtuman oli organisoinut spartakistiliiga. Hänet tuomittiin kahden ja puolen vuoden vankeusrangaistukseen valtiopetoksesta, ja myöhemmin rangaistustarangaistus nostettiin neljään vuoteen ja yhteen kuukauteen. Liebknecht kuitenkin vapautui lokakuussa 1918 [[Maximilian von Baden]]in armahdettua kaikki poliittiset vangit. Saksan vallankumouksen puhjettua Liebknecht jatkoi toimintaansa spartakistiliigassa ottaen kaksoisjohtoaseman yhdessä Rosa Luxemburgin kanssa ja julkaisi lehteä ''Rote Fahne'' ("punalippu").

Uudenvuodenyönä 1918–1919 Liebknecht osallistui KPD:n, Saksan kommunistisen puolueen perustamiseen. Rosa Luxemburgin, Leo Jogichesin ja Clara Zetkinin kanssa Liebknecht oli myös tärkeä vaikuttaja tammikuun 1919 ns. [[spartakistikapina]]ssa Berliinissä. Saksan uusi hallitus [[Friedrich Ebert]]in johdolla vastasi kapinaan väkivaltaisesti käyttäen apunaan keisarillisen armeijan rippeitä ja oikeistolaisia aseellisia joukkoja, [[Freikorps]]eja. 13. tammikuuta kansannousu oli kukistettu. Liebknecht ja Rosa Luxemburg joutuivat Freikorpsin sotilaiden kaappaamaksi ja heidät vietiin Berliinin Eden-hotellin. Siellä heitä kidutettiin ja kuulusteltiin useita tunteja. Tämän jälkeen heidät teloitettiin ja ruumiit viskattiin [[Landwehrkanal]]iin 15. tammikuuta 1919.