Ero sivun ”The Blues Brothers (elokuva)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →The Blues Mobile: +l |
Thi (keskustelu | muokkaukset) Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 3:
| nimi-alkuperäinen = The Blues Brothers
| kuva = Bluesbrothersmovieposter.jpg
| kuva-teksti = Elokuvan juliste.
| ohjaaja = [[John Landis]]
| käsikirjoittaja = [[Dan Aykroyd]] <br> [[John Landis]]
Rivi 26:
| amg = 60974
}}
'''The Blues Brothers''' on vuonna [[Elokuvavuosi 1980|1980]] ensi-iltansa saanut [[John Landis]]in ohjaama [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] [[musiikkikomedia]]elokuva, jossa pääosia näyttelevät [[John Belushi]] ja [[Dan Aykroyd]]. Heidän esittämänsä hahmot Jake ja Elwood Blues ja näiden kuvitteellinen yhtye [[The Blues Brothers (yhtye)|The Blues Brothers]] ovat peräisin ''[[Saturday Night Live]]'' -televisio-ohjelmassa esitetyistä [[Sketsi|sketseistä]]. Elokuvan musiikkia esittävät
[[
▲'''The Blues Brothers''' on vuonna [[Elokuvavuosi 1980|1980]] ensi-iltansa saanut [[John Landis]]in ohjaama [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] [[musiikkikomedia]]elokuva, jossa pääosia näyttelevät [[John Belushi]] ja [[Dan Aykroyd]]. Heidän esittämänsä hahmot Jake ja Elwood Blues ja näiden kuvitteellinen yhtye [[The Blues Brothers (yhtye)|The Blues Brothers]] ovat peräisin ''[[Saturday Night Live]]'' -televisio-ohjelmassa esitetyistä [[Sketsi|sketseistä]]. Elokuvan musiikkia esittävät maineikkaat [[rhythm and blues]]- ja [[Soul (musiikki)|soul]]tähdet [[James Brown]], [[Cab Calloway]], [[Aretha Franklin]], [[Ray Charles]] ja [[John Lee Hooker]].
Elokuva on saanut [[Kultti-ilmiö|kulttimaineen]]. Vuonna 1998 ilmestynyt jatko-osa ''[[Blues Brothers 2000]]'' ei saanut vastaavaa suosiota kuin alkuperäinen.
▲[[Kulttimaine]]en saanut elokuva kertoo parodisen tarinan kahden veljeksen yrityksestä pelastaa orpokoti sitä verorästien vuoksi uhkaavalta vararikolta. Veljekset saavat tämän tehtävän itseltään Jumalalta. Pelastusyritys saa veljekset kokoamaan entisen The Blues Brothers -yhtyeen uudelleen rahojen keräämiseksi. Elokuva on kuvattu [[Chicago]]ssa.
== Juoni ==
Blueslaulaja Jake ”Joliet” Blues (John Belushi) vapautuu ehdonalaiseen Jolietin vankilasta ja saa vankilavirkailijalta ([[Frank Oz]]) siviilivarusteensa. Jake ärsyyntyy hänen veljensä Elwoodin (Dan Aykroyd) tullessa hakemaan häntä vankilasta vuoden 1974 Dodge Monacolla, joka on
Jälleennäkeminen orpokodin johtajan sisar Mary Stigmatan eli ”Pingviinin” ([[Kathleen Freeman]]) kanssa johtaa seikkailuun. Veljesten tavoite on kerätä verorästien maksamiseksi yhdessätoista päivässä 5 000 dollaria. Orpokodin talonmies Curtis (jazzlaulaja [[Cab Calloway]]) neuvoo menemään tiettyyn kirkkoon kuuntelemaan sen pappia.
Elwood sanoutuu irti työstään aerosolipurkittamosta, ja veljekset alkavat koota yhtyettä. Viisi yhtyeen entisistä jäsenistä ovat muodostaneet ravintolayhtyeen ja lähtevät nyt mieluusti Jaken ja Elwoodin hankkeeseen. Matkalla tapaamaan kahta yhtyeen jäsentä veljet hajottavat Illinoisin natsien mielenosoituksen ja natsit joutuvat loikkaamaan sillalta jokeen. Natsijohtaja ([[Henry Gibson]]) uhkaa tappaa veljekset.
▲Pojat majoittuvat Elwoodin kotiin, joka on rähjäisessä asuntohotellissa Chicagon metroradan vieressä. Salaperäinen nainen ([[Carrie Fisher]]) ammuskelee heidän peräänsä järeillä aseilla. Juuri kun poliisit ovat aamuyhdeksältä aikeissa tulla huoneen ovesta sisään, nainen räjäyttää talon; miehet kiipeävät pölyisinä mutta naarmuitta tiilikasan alta ja lähtevät toteuttamaan tehtäväänsä. Kolhuiset ja nolatut poliisit kömpivät raunioista ja luovuttavat - toistaiseksi.
Yhtyeen ensimmäinen esiintyminen on indianalaisessa [[honky-tonk]]-ravintolassa. Kantripaikan omistaja Bob ([[Jeff Morris]]) ja yleisö vaativat yhtyeeltä [[country|country and westerniä]]. Yhtye esittää ''[[Lännen tie (televisiosarja)|Lännen tie]]'' -sarjan tunnuslaulun ja kantriballadin ”[[Stand By Your Man]]”. Ilmenee että yhtyeen juomat maksavat enemmän kuin soittopalkkio. Paikalle saapuu teksasilaisista punaniskoista koottu kantriyhtye The Good Ol’ Boys, jonka piti olla illan esiintyjä. Yhtye alkaa jahdata veljeksiä johtajansa Tucker McElroyn ([[Charles Napier (näyttelijä)|Charles Napier]]) ajamalla autolla. Takaa-ajo päättyy kuitenkin kolariin veljeksiä kauppakeskuksessa jahdanneen poliisiauton ja vesipostin kanssa.
Salaperäinen nainen eli Jaken entinen morsian, jonka tämä aikoinaan hylkäsi alttarille, yrittää tappaa veljekset liekinheittimellä. Jake ja Elwood löytävät vanhan managerinsa ja saavat tämän hankkimaan heille kyllin tilavan ja siis tuottoisan esiintymispaikan. Veljekset ja orpokodin pojat mainostavat konserttia tehokkaasti. Koska veljeksiä saa odottaa lavalle, Curtis esittää avauksena Cab Calloway -klassikon ”[[Minnie the Moocher]]”. Elwood keksii punaniskojen auton ja suihkuttaa erikoisvahvaa liimaa sen kaasupolkimen ympäri. Toisen suihkepurkin avulla Elwood sabotoi poliisiauton renkaan.
Jake ja Elwood pääsevät lavalle ja laulavat yleisömenestykseksi osoittautuvat kappaleet ”Everybody Needs Someone To Love” ja ”Sweet Home Chicago”. Yleisön joukossa ovat niin nuijilla aseistetut punaniskat kuin kymmenittäin poliiseja. Johtava poliisi ([[John Candy]]) on salaa veljesten fani. Mahtiesityksensä ansiosta Jake ja Elwood saavat levytyssopimuksen ennakkomaksuksi 10 000 dollaria. Levypomo ohjaa veljekset takatietä ulos. Entinen kostonhimoinen morsian ammuskelee mutta Jake lirkuttelee häneltä jalat alta.
Alkaa pakomatka Illinois’n poliisivoimien, natsien ja The Good Ol’ Boys -yhtyeen saartorenkaasta kohti Illinois’n verotoimistoa Chicagossa. Elwoodin liima saa Tuckerin saappaan juuttumaan kaasupolkimeen ja polkimen pohjaan. Punaniskojen auto päätyy ohjauskyvyttömänä veteen. Taka-ajon aikana romuttuu useita poliisiautoja ja natsipomo apureineen taittaa niskansa. Matkan päätteeksi Jake ja Elwood saavat peräänsä myös [[kansalliskaarti]]n ja pelastusviranomaiset. Matka päätyy verotoimistoon kymmenien aseistettujen miesten saartamana kädessä kuitti orpokodin verorästeistä. Maksun kuittaavaa verovirkailijaa näyttelee elokuvaohjaaja [[Steven Spielberg]]. Heti kun kuitti on leimattu, Jake ja Elwood pidätetään. Vankilassa Jake, Elwood ja muut soittajat esittävät kappaleen ”[[Jailhouse Rock]]” muille vangeille.
▲Tämäkään tapaaminen ei aivan heti suju: kitaristi [[Matt Murphy]]n vaimo, Soul Food -kahvilan omistaja ([[Aretha Franklin]]), ei pidä ajatuksesta ja tuo ajatuksensa ilmi laulutulkinnalla ”[[Think (kappale)|Think!]]”, mutta Matt heittää esiliinan päältään, ottaa kitaransa ja lähtee poikien mukaan - ja vaimo tiuskaisee perään haikailevalle tiskaaja-saksofonisti Blue Loulle ([[Lou Marini]]), että menköön hänkin.
== Näyttelijät ==
Rivi 113 ⟶ 87:
}}
Kaikki The Blues Brothers -yhtyeen jäsenien esittäjät Belushia ja Aykroydia lukuun ottamatta ovat tunnettuja studiomuusikoita, joiden soittoa oli kuultu jo 1960-luvulta alkaen satojen eri artistien taustalla. Cropper ja Dunn kuuluivat aikoinaan
== The Blues Mobile ==
[[Tiedosto:BluesmobileReplica.jpg|thumb|Auton replika]]▼
Yhtenä ''The Blues Brothersin'' roolihahmona voidaan pitää myös elokuvan autoa (''The Blues Mobile''), joka oli [[illinois]]laisen [[Mount Prospect, Illinois|Mount Prospectin]] kunnan poliisiauto. Autoa esitti yhteensä 13 vuoden 1974 [[Dodge Monaco]]a, jotka sovitettiin eri tehtäviin, esimerkiksi kiihdytys ja hypyt, sopiviksi kohtauksesta riippuen. Autot oli ostettu California Highway Patrolilta huutokaupassa. Elokuvan lopussa olevaa takaa-ajokohtausta varten hankittiin 400 [[Yhdysvaltain dollari]]n kappalehintaan 60 poliisiautoa, joista suurin osa romutettiin myöhemmin.<ref name="Chicago Sun-Times21">{{cite news|last=Newbart|first=Dave|title=Incredible stunt driving: "That was all real"|publisher=''[[Chicago Sun-Times]]''|url=http://web.archive.org/web/20050728125722/http://www.suntimes.com/output/news/cst-nws-bbcarchase23.html|date=June 23, 2005|accessdate=21.5.2010|archiveurl=https://web.archive.org/web/20050728125722/http://www.suntimes.com/output/news/cst-nws-bbcarchase23.html|archivedate=28.7.2005}}</ref> Elokuvaa teki yli 40 [[stunt-esiintyjä]]ä ja käytettyjä autoja korjattiin tuotannon aikana vuorokauden ympäri.<ref name="Chicago Sun-Times2">{{cite web | title=Chicago Sun-Times | work=Incredible stunt driving: "That was all real" | url=http://web.archive.org/web/20050728125722/http://www.suntimes.com/output/news/cst-nws-bbcarchase23.html | accessdate=21.5.2010 | arkisto=https://web.archive.org/web/20050728125722/http://www.suntimes.com/output/news/cst-nws-bbcarchase23.html | arkistoitu=28.7.2005 }}</ref>▼
Kohtauksessa jossa Blues Brothersit saapuvat Richard J. Daley Centeriin käytettyä autoa viriteltiin useita kuukausia jotta se hajoaisi näyttävästi osiin.<ref name="Chicago Sun-Times2"/> Kohtauksen patsaat, jotka näyttävät katsovan auton hajoamista, sijaitsevat itse asiassa toisaalla, Cook County Buildingin luona. Elokuva piti pitkään hallussaan ennätystä romutettujen autojen määrästä: elokuvan tekemisessä romutettiin 103 autoa, joista 60 yhdessä kohtauksessa. Elokuvan jatko-osassa ennätys kuitenkin rikottiin 104:llä autolla.<ref name="Chicago Sun-Times2" />▼
▲
▲Kohtauksessa jossa Blues Brothersit saapuvat Richard J. Daley Centeriin käytettyä autoa viriteltiin useita kuukausia jotta se hajoaisi näyttävästi osiin.<ref name="Chicago Sun-Times2"/> Kohtauksen patsaat, jotka näyttävät katsovan auton hajoamista, sijaitsevat
== Kulttimaine ==
''The Blues Brothers'' -elokuva sai [[kulttielokuva]]n aseman pian ensiesityksensä jälkeen. Elokuvan merkittäviin saavutuksiin liittyvät R&B- ja soul-musiikin tuominen uudelleen tavallisille musiikinkuulijoille elokuvan keinoin. James Brown ja Aretha Franklin saivat uuden alun uralleen tämän elokuvan avulla.<ref>[http://www.rollingstone.com/music/artists/aretha-franklin/biography Aretha Franklin: Biography | Rolling Stone Music] {{en}} Viitattu 3.7. 2011</ref><ref>[http://hubpages.com/hub/James-Brown-Funk-It James Brown: Sex Machine!] {{en}} Viitattu 3.7. 2011</ref>
Rivi 131 ⟶ 107:
== Aiheesta muualla ==
{{Commonscat-rivi|The Blues Brothers|The Blues Brothers}}
* [https://www.uphe.com/movies/the-blues-brothers Virallinen sivusto]. {{en}}
{{AAKKOSTUS:Blues Brothers}}
| |||