Ero sivun ”Eino Laakso” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Anr (keskustelu | muokkaukset) |
Sotilastoimiston päällikkö Valpossa |
||
Rivi 22:
Lähimpänä paljastumista Laakso oli huhtikuussa 1944, kun poliisi pysäytti hänet Tampereella [[Viinikka|Viinikan]] kaupunginosassa yhdessä Roy Mäkelän kanssa. Virkavalta etsi [[Pirkkala]]ssa surmatun suutarin Anton Wilhelm Lehtisen murhaajaa pysäyttämällä kulkijoita tiesululla. Kun poliisipartio ryhtyi selvittämään Laakson ja Mäkelän henkilöllisyyttä, laittoi Mäkelä käden taskuun ja siellä olleella aseellaan ampui asetta ulos vetämättä taskun läpi konstaapeli Adolf Vaittisen. Poliisin tutkiman suutarin ryöstömurhan kanssa ei Laaksolla ja Mäkelällä kuitenkaan ollut mitään tekemistä.<ref name=satamo>[http://www.poliisimuseo.fi/poliisi/poliisimuseo/home.nsf/files/5400%20uhri/$file/5400%20uhri.pdf Satamo, Vesa: "Poliisikunnan uhri isänmaalle 1939–1945"] {{Wayback|1=http://www.poliisimuseo.fi/poliisi/poliisimuseo/home.nsf/files/5400%20uhri/$file/5400%20uhri.pdf |päiväys=20140502032356 }} s. 56–57. Poliisiammattikorkeakoulu, 2006. Viitattu 30.4.2014.</ref> Toisen version mukaan poliisit etsivät tiesululla juuri Mäkelää ja Laaksoa.<ref name=selin/>
== Punaisessa Valpossa ==
Välittömästi sodan jälkeen Laakso toimi [[Punainen Valpo|Punaisen Valpon]] kuulustelijana ja sotilastoimiston päällikkönä. Hän vaikeni elämänsä loppuun saakka lähes kokonaan sekä Espanjan sisällissodan että jatkosodan aikaisesta toiminnastaan, eikä kertonut niistä esimerkiksi missään haastatteluissa. Hän ei myöskään milloinkaan puhunut ase- tai työtovereistaan nimeltä, vaan salasi heidän henkilöllisyytensä. Laakso ei halunnut edes oikoa muiden aikalaistensa muistelmia, joiden hän koki olleen virheellisiä.<ref name="huuska" /><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Rentola, Kimmo|Nimeke=Niin kylmää että polttaa. Kommunistit, Kekkonen ja Kreml 1947-1958|Vuosi=1997|Sivu=281|Julkaisija=Otava|Isbn=951-1-14497-9}}</ref>
== Lähteet ==
| |||