'''Neoteerikot''' ({{k-grc|νεοτεροινεότεροι|neoteroineóteroi}}) olivat ryhmä [[latina]]ksi kirjoittaneita [[runous|runoilijoita]] hieman ennen ajanlaskun alkua. Ryhmän jäsenet ottivat vaikutteita [[antiikin Kreikka|kreikkalaisilta]] kirjailijoilta ([[Kallimakhos]] ja [[Theokritos]]). Heidän tavaramerkkinsä olivat kirjoituksen tiukka rakenne, leikkisä lajityypin käyttö, sanoilla leikittely ja monimutkaisten viittausten käyttäminen.
Sanan neoteerikko voi ajatella tarkoittavan "Uusi runoilija", koska he olivat ryhmä ajattelijoita, mukaanlukien kuuluisa [[Catullus]], joka ylellisen roomalaisen aristokraatianaristokratian elämäntyylin johdosta alkoi torjua perinteisiä normeja sekä sosiaalisessa elämässä että kirjoituksissa. Catulluksen sosiaalisten normien torjunta näkyy selvästi hänen kirjoituksissaan.
Merkittävimmät säilyneet neoteerikkojen työt ovat roomalaisen Catulluksen. Hänen 116 runon kokoelmansa, kerrotaan löytyneen vuonna 900 [[Verona]]ssa ja sen jälkeen uudelleen [[1200-luku|13. vuosisadan]] lopulla. Vaikka teoksesta on otettu useita kopioita ja alkuperäinen käsikirjoitus on hävinnyt, Catulluksen runous ilmentää neoteerikkojen pääperiaatteita, tyylikäs sanasto, mitta ja sointi, joita neoteerikot hakivat. Neoteerikkojen kreikkalaisten esikuvien merkitystä ei voi kuitenkaan unohtaa.
Latinankielisiksi neoteerikoiksi luetaan yleisesti:
