Ero sivun ”Kehitysmaa” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 128.214.121.34 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän 128.214.205.4 tekemää
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 21:
Vaikka kehitysmaista löytyykin vaurautta, se on normaalisti keskittynyt pienelle väestölle. Unicefin mukaan yli neljännes kehitysmaiden lapsista on alipainoisia ja 5,6 miljoonaa lasta kuolee liian vähäisen tai yksipuolisen ruuan vuoksi vuosittain.
 
==Kehitysapu ja muut kehityskysymyksetlainaehdot==
Kehitysmaa ottaa usein vastaan [[kehitysapu]]a muilta mailta. Tämä apu on suurten kriisien aikaan luonteeltaan pääasiassa suoraa humanitaarista apua, esimerkiksi ruokaa ja lääkintää.
 
Suurten kriisien aikaan apu on luonteeltaan pääasiassa suoraa humanitaarista apua, esimerkiksi ruokaa ja lääkintää.
Useammin pidemmän päälle tarpeellisia ovat kuitenkin erilaiset kehitysprojektit, esimerkiksi veteen liittyvän kriittisen perusinfrastruktuurin ([[pato|padot]], [[kaivot]], kastelujärjestelmät) rakentaminen. Lisäksi erilaiset kehitysmaiden [[koulutus]]järjestelmään liittyvät panostukset ovat voimakkaassa kasvussa. [[YK]]:n suosituksen mukaisesti jokaisen maan tulisi antaa 0,7 prosenttia [[kansantuote|kansantuotteestaan]] kehitysapuun. Monet maat, kuten [[Suomi]], eivät täytä tätä kriteeriä.
 
UseamminPerinteisesti pidemmäntyypillinen päällekehitysavun tarpeellisiamuoto ovat kuitenkin erilaisetolleet kehitysprojektit, esimerkiksi veteen liittyvän kriittisen perusinfrastruktuurin ([[pato|padot]], [[kaivot]], kastelujärjestelmät) rakentaminen. Lisäksi erilaiset kehitysmaiden [[koulutus]]järjestelmään liittyvät panostukset ovat voimakkaassa kasvussa. [[YK]]:n suosituksen mukaisesti jokaisen maan tulisi antaa 0,7 prosenttia [[kansantuote|kansantuotteestaan]] kehitysapuun. Monet maat, kuten [[Suomi]], eivät täytä tätä kriteeriä.
Suoran kehitysavun lisäksi kansainvälinen valuuttarahasto [[IMF]] ja [[maailmanpankki]] antavat suhteellisen halpaa lainaa usein monimutkaisilla lainajärjestelyillä erilaisiin yhteiskunnallisiin uudistuksiin. Näitä tahoja on tosin syytetty liian [[liberalismi|liberalistisesta]] ja avointa [[maailmankauppaa]] suosivasta linjasta, millä on väitetty olevan epäsuotuisa vaikutus kehitysmaiden talousrakenteille. Uudistukset nähdään yleensä välttämättöminä myös niiden kriitikoiden mielestä, mutta tarvittavien uudistusten luonteesta on paljon erimielisyyksiä.
 
Kehitysprojekteista ollaan siirrytty viime aikoina yhä enemmän suoraan budjettitukeen, jossa rahoitusta kanavoidaan valtiolle käytettäväksi johonkin tiettyyn tarkoitukseen.
1970-luvulla kehitysmaat vaativat kansainvälisillä foorumeilla "[[uusi kansainvälinen talousjärjestys|uutta kansainvälistä talousjärjestystä]]". Se oli monipuolinen ohjelma maailmantalouden rakenteiden muuttamiseksi. Ehdotukset kuitenkin jäivät toteutumatta teollisuusmaiden laimean vastaanoton takia. Myös toisen maailmansodan jälkeen perustettu [[Sitoutumattomien maiden liike]] oli kehitysmaiden yhteinen projekti saavuttaa toimintatilaa maailmanpolitiikassa. Viime aikoina kehitysmaat ovat järjestäytyneet taas hieman yhtenäisemmin kansainvälisisissä instituutioissa, kuten [[Maailman kauppajärjestö]]ssä.
 
Suoran kehitysavun lisäksi kansainvälinen valuuttarahasto [[IMF]] ja [[maailmanpankki]] antavat suhteellisen halpaa lainaa usein monimutkaisilla lainajärjestelyillä erilaisiin yhteiskunnallisiin uudistuksiin. Näitä tahoja on tosin syytettykritisoitu liian [[liberalismi|liberalistisesta]] ja avointa [[maailmankauppaa]] suosivasta linjasta, millä on väitetty olevan epäsuotuisa vaikutus kehitysmaiden talousrakenteille. Uudistukset nähdään yleensä välttämättöminä myös niiden kriitikoiden mielestä, mutta tarvittavien uudistusten luonteesta on paljon erimielisyyksiä.
Yleisesti on pohdittu, että [[öljyhuippu]] ja sitä todennäköisesti seuraava energiapula voi estää kehitysmaita koskaan saavuttamasta länsimaista elintasoa. Optimistit ovat kuitenkin eri mieltä, vaikka siirtymäkausi vaihtoehtoisiin energiamuotoihin voi aiheuttaa väliaikaisia ongelmia. Öljyn hinnan nousu vuosina 2004 ja 2005 on aiheuttanut monissa kehitysmaissa vakavia ongelmia esimerkiksi kuljetusten järjestämisessä ja lisännyt poliittista epävakautta. Saman tyyppiset ongelmat liittyvät laajemmin ekologisiin kysymyksiin, kuten luonnonvarojen riittävyyteen. Yleisesti uskotaan, että olisi luonnonvarojen puitteissa mahdoton antaa kaikille kehitysmaiden asukkaille samanlainen materiaalinen elintaso kuin mitä länsimaalaisilla on.
 
Maailmanpankki ja IMF siirtyivät vuosituhannen vaihteessa köyhyyden vähentämisen lähestymistapaan (''PRS - Poverty Reduction Strategy''), jossa eksplisiittisesti painotetaan suoria sosiaalipoliittisia ohjelmia köyhyyden vähentämiseksi, paikallista omistajuutta sekä demokraattista osallistumisprosessia avun suunnittelussa. Vanhaa talouden sopeuttamiseen lähestymistapaa ei ole kuitenkaan hylätty, vaan se on osana köyhyyden vähentämisajattelua. Köyhyyden vähentämisen lähestymistapaa heijastavat myös YK:n vuosituhattavoitteet erilaisten ongelmien poistamiseksi tietyssä määräajassa. Keskustelu oikeanlaisen avun luonteesta jatkuu kiivaana.
 
==Kehitysmaat ja globaali politiikka==
1970-luvulla kehitysmaat vaativat kansainvälisillä foorumeilla "[[uusi kansainvälinen talousjärjestys|uutta kansainvälistä talousjärjestystä]]". Se oli monipuolinen ohjelma maailmantalouden rakenteiden muuttamiseksi. EhdotuksetKeskeiset ehdotukset kuitenkin jäivät toteutumatta teollisuusmaiden laimean vastaanoton takia. Myös toisen maailmansodan jälkeen perustettu [[Sitoutumattomien maiden liike]] oli kehitysmaiden yhteinen projekti saavuttaa toimintatilaa maailmanpolitiikassa. Viime aikoina kehitysmaat ovat järjestäytyneet taas hieman yhtenäisemmin kansainvälisisissä instituutioissa, kuten [[Maailman kauppajärjestö]]ssä.
 
==Kehitys ja luonnonvarat==
Yhtenä ongelman kehityksessä on nähty, että luonnonvarat eivät väitetysti riitä turvaamaan kaikille maailman ihmisille samanlaista materiaalista elintasoa kuin länsimaissa.
 
YleisestiOn onesimerkiksi pohdittuesitetty, että [[öljyhuippu]] ja sitä todennäköisesti seuraava energiapula voi estää kehitysmaita koskaan saavuttamasta länsimaista elintasoa. Optimistit ovat kuitenkin eri mieltä, vaikka siirtymäkausi vaihtoehtoisiin energiamuotoihin voi aiheuttaa väliaikaisia ongelmia. Öljyn hinnan nousu vuosina 2004 ja 2005 on aiheuttanut monissa kehitysmaissa vakavia ongelmia esimerkiksi kuljetusten järjestämisessä ja lisännyt poliittista epävakautta. Saman tyyppiset ongelmat liittyvät laajemmin ekologisiin kysymyksiin, kuten luonnonvarojen riittävyyteen. Yleisesti uskotaan, että olisi luonnonvarojen puitteissa mahdoton antaa kaikille kehitysmaiden asukkaille samanlainen materiaalinen elintaso kuin mitä länsimaalaisilla on.
 
==Katso myös==