Ero sivun ”Tangerine Dream” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Historiaa: hieman jatkoa (artikkeli jäänyt vuoteen 2010), vaatisi lähteistystä
p →‎Historiaa: Suomessa tällaisiin ei pilkkuja
 
Rivi 5:
== Historiaa ==
 
Tangerine Dreamin perusti taidemaalauksen ja kuvanveiston opiskelija [[Edgar Froese]]. Yhtyeen ensimmäinen albumi, ''Electronic Meditation'', oli psykedeelistä ja avantgardista kokeilua, joka hyödynsi oman aikansa nauhatekniikkaa. Syntetisaattorit tulivat mukaan vasta myöhemmin. Tällä ensimmäisellä levyllä soitti rumpali ja säveltäjä [[Klaus Schulze]], joka sen jälkeen jätti yhtyeen siirtyäkseen soolouralle. 1970-luvulla julkaistuilla yhtyeen merkittävimpinä pidetyillä levyillä Froesen rinnalla ovat mukana [[Christopher Franke]] ja [[Peter Baumann]].
 
Yhtyeen toinen levy, ''Alpha Centauri'', sisälsi jo Tangerine Dreamin myöhemmälle tuotannolle tyypillistä soundia: kahden tai kolmen kosketinsoittajan musisointia (toisinaan mukana myös Edgar Froesen soittama kitara). Vuoden 1972 ''Zeit'' oli tupla-LP:nä julkaistu ambient-musiikkia vahvasti ennakoiva teos, jonka kullakin vinyylin puolella oli yksi pitkä raita. Mukaan saatiin myös [[Robert Moog|Moog]]-[[syntetisaattori]] sekä jousisoittimia.
 
Tangerine Dreamista tuli pian yksi johtavia saksalaisen kokeellisen populaarimusiikin tekijöitä. Vaikka tällaisten artistien musiikki lasketaan toisinaan ”[[krautrock]]”-käsitteen alle kuuluvaksi, on tämä musiikki harvinaisen kaukana{{lähde}} [[rock]]ista. Monet Tangerine Dreamin kuuluisimmista 1970-luvun levyistä sisältävät melodiaa tuskin ollenkaan, ja myös rytmi puuttuu usein kokonaan. Monet levyistä koostuvat pitkistä, usein vinyylin puoliskon mittaisista, kappaleista, joissa pääasiassa erilaisten kosketinsoittimien, kuten erilaisten urkujen, varhaisten syntetisaattoreiden ja [[mellotron]]in avulla maalataan futuristisen tai mystisen kuuloisia äänimaisemia.
 
Vuonna 1973 Tangerine Dream solmi levytyssopimuksen [[Virgin Records]]in kanssa. Seuraavana vuonna julkaistu ''Phaedra'' nousi epätavallisesta musiikistaan huolimatta jopa top 20 -albumilistalle [[Yhdistynyt kuningaskunta|Isossa-Britannia]]ssa. ''Phaedraa'' ja sitä seuranneita albumeja ''[[Rubycon]]'', ''Ricochet'', ''Stratosfear'' ja ''Encore'' voidaan pitää Tangerine Dreamin pitkän uran taiteellisena huippuna (kenties ''Zeit'' -levyn ohella){{lähde}}. Levyjen julkaisemisen aikaan ei tunnettu vielä käsitettä ambient-musiikki, mutta myöhemmin Tangerine Dreamin 1970-luvun alkupuolen levyjä on pidetty ambientin klassikoina{{lähde}}. Albumi ''Phaedra'' valittiin vuonna 2005 hakuteokseen ''[[1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään]]''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä= Dimery, Robert (toim.)| Nimeke=1001 Albums You Must Hear Before You Die | Vuosi=2005 | Julkaisija = Cassell Illustrated | Isbn=1-84403-392-9}}</ref>.