Ero sivun ”Palestiinan mandaattialueen sisällissota” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p W
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta   Edistynyt mobiilimuokkaus 
p W
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta   Edistynyt mobiilimuokkaus 
Rivi 57:
==Seuraukset==
[[Tiedosto:Zones_controlled_by_Yishuv_by_the_20may48.GIF|thumb|Juutalaisten joukkojen 1. joulukuuta 1947 ja 20. toukokuuta 1948 hallitsemat alueet Palestiinassa.]]
Der Yasinin verilöyly painosti muita arabimaita puuttumaan tapahtumien kulkuun. Monet niistä suhtautuivat kuitenkin vielä sisällissodan alkuvaiheessa sotilaalliseen väliintuloon nihkeästi. Yhdistyneen kuningaskunnan lippu laskettiin Jerusalemissa 14. toukokuuta ja mandaattihallinnon piti päättyä keskiyöllä. Samana päivänä [[David Ben-Gurion]] luki [[Israelin itsenäisyysjulistus|Israelin itsenäisyysjulistuksen]] [[Tel Aviv]]issaAvivissa. Yhdysvallat ja [[Neuvostoliitto]] tunnustivat maan heti itsenäiseksi, mutta sen rajat olivat jääneet sopimatta.<ref name="Juusola 2014, s. 62-65" /> Seuraavana päivänä [[Egypti]]n, [[Jordania]]n, [[Syyria]]nSyyrian, [[Libanon]]in ja [[Irak]]in armeijan joukot hyökkäsivät, mitä seurasi [[Israelin itsenäisyyssota]].<ref>Juusola 2014, s. 68</ref>
 
Arabien tappiolle sisällissodassa oli monia syitä. Arabien johdolla oli [[klaani]]asioista johtuen keskenäisiä kiistojaan. Arabeilla oli myös etnisiä erimielisyyksiä. [[Arabinationalismi]]in oli liitetty piirteitä [[islamismi]]sta, minkä lisäksi se oli ylipäätään painotetusti yläluokan ideologia. Alueen [[kristinusko|kristityt]] arabit ja [[druusit]] olivat huomattavasti haluttomampia sotimaan. Lisäksi muilta arabimailta saatu tuki sisällissodan aikana oli suhteellisen vaatimatonta. Juutalaiset joukot osoittautuivat sitä vastoin hyvin kyvykkäiksi ja juutalainen yhteisö yhtenäisemmäksi.<ref name="Juusola 2014, s. 62-65" />